6/31

Vielä hieman ompelua. Kuten jotkut lukijoista ehkä tietävätkin, meillä on kaksi koiraa. Moni ei varmaankaan tiedä sitä, että meidän keittiössä taas asuu kani. Kun minä ja koirani muutimme tänne, päätimme, että emme ala totuttamaan koiria ja kaneja toisiinsa sen ihmeellisemmin. Näköetäisyydellä pitää pystyä olemaan, mutta ei kosketusetäisyydellä. Tämä sen vuoksi, että kani on jo vanha, ja koirat ovat aina koiria, enkä uskalla luottaa niihin tässä tapauksessa 110%. Asia ratkaistiin siten, että kani muutti keittiöön ja väliin laitettiin portti. Työpäivien ajaksi olemme vielä peittäneet portin peitolla, sillä kanilla on tapana käydä portin takana härnäämässä koiria.

Ensin portin päälle heitettiin vain "väliaikaisesti" vanha ja ruma peitto. Väliaikaisuus on kestänyt nyt kolmisen kuukautta. Ompelusta innostuneena tietenkin kiertelin asuntoa ja katseli kaikkea vähän sillä silmällä, että mitä voisin tehdä. Silloin silmiini osui portti, kamala peitto ja inspiraatio. Minulle ei vielä ole kertynyt kankaita tai ompelutarvikkeita, mutta innostuksen iskiessä uhraan silmää räpäyttämättä kaikenlaisia tarvikkeita. Tässä tapauksessa verhot. Ja hyvin verhot sopivatkin.

"Porttipeiton" päällipuoli on verhokangasta ja lakanakangasta tilkkuina. Taustapuolestakin piti tulla kaunis ja siisti, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Taustapuolella on lähes kokonainen vanha verho, hieman saumaakin näkyy. Taustakangas ei myöskään ompelun edetessä sopinutkaan enää päälipuoleen. Myöhemmin minulle selvisi, että päällikangasta pitää hieman venyttää, jotta ne istuisivat toisiinsa.

Minua ja innostustani eivät kuitenkaan pienet vastoinkäymisetkään haitanneet, ja tulos on mielestäni oikein kaunis, keväinen ja ennenkaikkea, itse ommeltu!  (En ole vieläkään sisäistänyt tätä uutta kykyäni..)