lauantai 28. kesäkuuta 2014

Rento kesäpaita

Jokin aika sitten nettiä selaillessani löysin ohjeen aivan ihanaan ympyräpaitaan. Laitoin sivun kirjanmerkkeihin ja unohdin paidan, mutta vain hetkeksi. Sitten, eräänä toimettomana päivänä muistin ohjeen, ja meinasin nopeasti tehdä tuon paidan. Ohje itsessään on erittäin helppo, ja parhaassa tapauksessa paitaan ei pitäisi kovin pitkää aikaa saada kulumaan. Toisin kuitenkin kävi.

Leikkasin paidan ja virittelin ompelukoneeseeni ensimmäistä kertaa kaksoisnneulan. Aikomuksenani oli nopeasti koittaa jälkeä tilkulle ja sen jälkeen hurauttaa paidan reunat. Nopean testini jälkeen taistelin neulan ja ompelujäljen kanssa kaksi tuntia. Välillä lanka oli aivan solmussa, välillä vasemman puoleinen neula ei ottanut alalankaa kuin monen sentin välein, ja mitähän vielä. Epätoivoisena koitin kaikenlaisia säätöjä ja vääntöjä ja sitä ja tätä ja tuota. Lopulta keksin, että neulan pitää olla niin vasemmassa reunassa kuin sen ikinä saa, jotta molemmat neulat ottivat alalangan. Tiedä sitten mistä tuo johtui, mutta tämän oivalluksen jälkeen ompelu alkoi sujumaan. 

Paita on siis yksi kappale, johon on leikattu pääntie ja helmat pyöristetty. Sivuihin ommellaan lyhyt pätkä kainalon alle, joista tulee kädentiet. Erittäin helppo ja nopea (niiiin...) siis. Seuraava ongelma ilmeni kuvatessa. Mustan koiran omistajana tiedän, miten vaikea mustaa on kuvata. Enkä onnistunut tälläkään kertaa. tarkoituksenani oli ottaa hienoja kuvia joka suunnasta, jotta paidan malli näkyy, mutta ei tuota saanut näkymään mistään mitenkään. Yhden kelvollisen kuvan sain rankalla muokkauksella. Pahoitteluni siis tästä.

Mutta hei, koska kuvasta ei näy kunnolla, ja paita on oikeasti todella mukava päällä ja helppo tehdä, suosittelen kaikkia kokeilemaan ja tekemään ihan oman ympyräpaidan! :)


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Ikuisuusneule

Vihdoin ja viimein sain valmiiksi ikuisuusneuleeni! Harvoin alan tekemään mitään suuria, yksitoikkoisia projekteja, mutta syksyllä aloitin tämän. Neule kulki mukanani koulussa ja töissä, jotta pystyin hiljaisina hetkinä neulomaan ilman jatkuvaa ohjeiden kyttäämistä. Joulun jälkeen kouluni kuitenki loppui, eikä töissäkään ollut aikaa neuloa kerrostakaan, ja neuleeni hautautui keskeneräisten kasaan. Nyt kuitenkin innostuin sitä jatkamaan, ja se etenikin hitaasti, mutta varmasti. Viimeinen niitti tuli, kun sain tilauksen hartiahuiville, ja tarvitsin tässä kyseisessä neuleessa olevia puikkoja. Helpolla olisi tietysti päässyt, kun olisi ruuvannut pyöröpuikkokärjet irti, ja vaihtanut uuteen kaapeliin. Päätin kuitenkin saada oman neuleeni valmiiksi ennen uutta työtä. Ja valmistuihan se!

Ohje on Kotilieden Joulukäsityöt 2013-liitteestä, Sulka-liivihuivi siis kyseessä. Lankana käytin Rose Mohairia, ja vaikken langantiheyksiä sen kummemmin laskenutkaan, valmis neule on aika lailla saman kokoinen kuin ohjeessakin. Sovitellessani liiviä huomasin, että sen saa esimerkiksi hakaneulan avulla laitettua monella eri tapaa. Ilman mitään kiinnitystä se roikkuu mielestäni vähän turhan raskaana sivuilla, joten kiinnitysmahdollisuus oli iso plussa. Pitää vaan etsiä jostakin sellainen isompi "koristehakaneula", jotta näyttää kivammalta.

Nyt kun kesästäkin vaikuttaa tulevan melko viileä, tuollainen kevyt neule vaikuttaa oikein käytännölliseltä.

(klikkaa kuva suuremmaksi!)

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Pientä pintaremonttia

Tuntuu, että olen kokoajan menossa johonkin suuntaan tekemään jotakin, enkä ehdi istahtaa edes blogia päivittämään. Pari viikkoa sitten aikaani vei keittiöremontti. En missään vaiheessa ole liiemmin pitänyt sinisestä keittiöstämme, ja nyt päätin, että on aika tehdä jotain minun viihtyvyyteni eteen. 

Tästä tilanteesta lähdettiin liikkeelle. Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla mallailin värejä, ideoin ja mietiskelin. Lopulta päädyimme vaaleaan beigeen.

Ovista poistettiin ensin listat, jotka keräsivät väleihinsä käsittämättömän määrän roskaa, pölyä ja likaa. Listojen paikkoja hiottiin, maalattiin, hiottiin ja maalattiin, useaan kertaan, ennen, kuin keksimme, millä tyylillä ja minkä verran niitä pitää hioa, jotta listasta jäänyt "porras" menee piiloon. Näihin maalailuihin ja hiomisiin meni useampi päivä, ja minulle meinasi useaan otteeseen iskeä epätoivo. Kuitenkin, kun tekniikka oli kunnossa, maalaaminen eteni nopeasti.

Tapetin saimme äidiltäni, joka kävi sen myös seinään laittamassa. Väri on juuri passeli kaapinovien kanssa!

Koska tapetti ja kaapinovet kummatkin toistivat samaa sävyä, halusin keittiöön pienen väripilkun. Mies oli aluksi kovasti ideaani vastaan, mutta lopulta sain taivuteltua hänet puolelleni, ja maalasin yhden oven oranssilla. Mielestäni se sopii tuohon kuin nenä päähän!

Suurin työ on nyt tehty, tästä eteenpäin ilmettä parannellaan vielä pienillä jutuilla, kuten keittiöpyyhkeillä, kukkaruukuilla ja sensellaisilla. Rumat maustepurkit ovat itseasiassa jo käsittelyssä, ja eteisen tapetointi suunnitelmissa. Eiköhän tästä vielä kiva koti tule!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Koiralle kaveri

Viime kesäkuussa tein serkulleni syntymäpäivälahjaksi pienen koiran, joka mukaili heidän omaa koiraansa. Tänä vuonna hän pyysi kopiota heidän toisesta koirastaan. Niin suloiselle lapselle ei voi sanoa ei, joten ei muuta kuin etsimään ohjetta ja virkkaamaan koiraa.

Langaksi valikoitui tälläkin kerralla Novitan Softy, joka antaa "karvaisemman" vaikutelman, ja sopii pehmoeläimeen mielestäni oikein hyvin. Virkkasin numeron 5 virkkuukoukulla. Ohjetta etsin melko kauan, ennen kuin löysin sopivan Etsystä. Virkkaaminen eteni joutuisasti, joskin kolmatta jalkaa tehdessäni huomasin, että aiempiin oli tullut virhe, ja jalat olivat lyhyemmät kuin pitäisi. Päätin kuitenkin jatkaa, ja jalat jäivät hieman lyhyemmiksi. Valmiissa koirassa sitä ei kuitenkaan huomaa. Valkoiset merkit katsoin kuvista, ja arvioin tehdessä.

Silminä koiralla on turvasilmät, jotka ovat vähän turhan pienet, mutta isompiakaan en tähän hätään saanut. Virkkasin vielä kaulapannan koiralle, johon kiinnitin niittejä. 

Koira oli oikein mieluisa lahja, ja koska se on suurempi kuin aiemmin tekemäni, serkkuni toivoi vielä yhtä koiraa, joka on tämän kanssa saman kokoinen. :)



maanantai 2. kesäkuuta 2014

Pientä tuunausta

Ikävä kyllä joudun jälleen kerran pahoittelemaan taukoa postauksissa. En ole ehtinyt saamaan oikein mitään valmiiksi viime aikoina. Pientä tuunailua olen ehtinyt kuitenkin harrastamaan, nimittäin vanhojen kukka-amppelien tuunausta. Amppelit olivat tylsän värisiä, toinen ruskea ja toinen valkoinen. Ulkokukkia laittaessani halusin niihin pientä piristystä, ja kaivoin askarteluväriä ja spraymaalia esiin. Hyvin nopeasti sutikoin vaaleanpunaista askarteuväriä valkoiseen amppeliin, sekä mustaa spraymaalia ruskeaan amppeliin. Molemmat ovat ulkokäyttöön soveltuvia, joten en laittanut edes lakkaa päälle. (Koska sitä ei ollut.) Pienellä vaivalla sain paljon kivamman näköiset amppelit. :)



Lupaan, että lähipäivinä tulee kunnollinen teksti. Nyt kerään itseni ja yritän saada aikaiseksi jotain järkevää.
Subscribe to RSS Feed