Joululahjaesittelyssä hierontapala

Nyt kun joulu on ohi, voin vihdoin esitellä blogissa tekemiäni joululahjoja. Osa on tehty viime tipassa, osa jo aikoja sitten, kuten tässä postauksessa esittelemäni hierontapalat. Joululahjapostauksia tipahtelee nyt jonkin aikaa, eikä minulla mitään muuta kirjoitettavaa olisikaan, kun nyt työn alla on vain neuletakki serkkutytölle, ja sekin aivan alkutekijöissään.

Joulukuun alussa olin ystäväni kanssa kansalaisopiston hierontapalakurssilla, jossa tein viisi hierontapalaa, sekä muutaman rasian. Hierontapalassa on kookosrasvaa, kaakaovoita, ja muutamia muita rasvoja ja öljyjä, joita en enää edes muista. Yhteen palaan lisäsin laventelin tuoksua ja toiseen tervaa. Laventelihierontapala on itselleni, säilytän sitä yöpöydällä, jotta sänkyyn mennessä on helppo rasvata jalanpohjat, ja rentouttava tuoksu täyttää makuuhuoneen.

Hierontapalan valmistus oli todella nopeaa, mitattiin aineet, sulatettiin, ja kaadettiin muffinssivuokiin jähmettymään. Kaikenkaikkiaan tässä taisi ensikertalaisellakin mennä vain 20 minuuttia. Rasioita askarreltiinkin sitten pitkälle toista tuntia.. :D

Hierontapalaa on tarkoitus lämmittää käsissä ensin, jolloin se sulaa hieman, jonka jälkeen sitä voi hieroa suoraan esimerkiksi kuiviin jalanpohjiin. Rasva on todellinen tehohoito kovettumiin ja kuivuuteen, sillä paksu voide imeytyy kauan. Halutessaan hoitoa voi vielä tehostaa puuvillakäsineillä tai -sukilla.

Laitoin hierontapalat tekemiini rasioihin, ja liitin mukaan pienen ohjelappusen hierontapalan ainesosista ja käytöstä. Hierontapaloja lahjaksi saivat äitini, molemmat mummuni sekä vielä isomummunikin.

Sytykeruusuja lisää

Tein sytykeruusuja viimeksi äitienpäiväksi, ja nyt päätin tehdä niitä myös jouluviemisiksi. Äitini ei ole tainnut vieläkään käyttää edellisiä tekemiäni ruusuja, ja mummunkin luona näin niite vielä, joten heille olen keksinyt muita viemisiä. Miehen kanssa askartelimme ruusuja jo muutama viikko sitten, jonka jälkeen ne jäivät odottelemaan steariinikäsittelyä.

Viime sunnuntaina kuitenkin tartuin itseäni niskasta kiinni, ja aloin sulattamaan vanhoja kynttilänpätkiä ja itse tekemiäni epäonnistuneita kynttilöitä. Dippailu ja sulattelu vie yllättävän paljon aikaa, vaikkei ruusuja ollut kuin 25, steariinia pitää kuitenkin olla reilusti, että koko ruusun saa upotettua. Päätin tehdä ruusuja kahta eri väriä, punaista ja vihreää. Vihreään steariiniin pudotin vielä "Joulun vihreä"-nimisen värinapin, mutta aika hailuksi tuo jäi. Punainen väri on mielestäni kauniimpi, ja jostain syystä punaiset ruusut onnistuivatkin paremmin, siillä vihreisiin ruusuihin jäi terälehtien päihin ihmeellisiä steariinimöykkyjä.

Eilen töistä tullessani askartelin ruusuille alustat, liimasin paksun kartongin päälle erilaisia papereita, jotka leikkasin kukkaruukun avulla pyöreiksi. Tulostin viime kerrallakin käyttämäni "Sytykeruusuja"-lapun, jonka liimasin ruskeaan paperiin. Kotolivingistä joskus leikkaamani pakettikortitkin päätyivät käyttöön, kirjoitin niihin jouluntoivotukset, ja laitoin molemmat päällekkäin nauhaan kiinni. Paketeista tuli mielestäni kauniita, juuri sopivia viemisiä jouluvierailuille. :)

Joulukorttipaja

Tämän vuoden joulukortit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kartonkia, liimaa ja nappeja. Mutta silti niin suloisia. Ja helppoja. Ja nopeita. Idea on Sinellin joulukuvastosta, ja tarvikkeet tilasin samasta paikasta. Tilaukseen liitin myös pienet lankasakset, askartelualustan ja muuta mukavaa. :) 

Joulukorttipaja vei kaikenkaikkiaan pari tuntia, kun yhdessä miehen kanssa kortteja väsättiin. Tosin korteista puuttuu vielä "Hyvää joulua"-teksti, kun vastaan ei ole sattunut vielä sopivia tarroja.

Stressikäyräkin laskee välittömästi hiukan, kun jotain jouluvalmisteluita saa edes valmiiksi. Olohuoneremonttikin alkaa olemaan loppusuoralla, tänään tapetoidaan viimeinen seinä, huomenna mennään Ikeaan ostamaan tv-tasoa, ja sitten on valmista. Vihdoinkin. Kaiken jouluhäsellyksen keskellä remontointi ei ehkä ollut se maailman järkevin idea..

Pillihimmeli

Tiedättekö sen tunteen, kun päähän tulee yhtäkkinen ajatus jostain, joka pitäisi tehdä? Minulle se ajatus tuli himmelin muodossa. Joululahjojen lomassa jouluasiat on muutenkin pyörineet päässä kovasti, ja viime sunnuntaina halusin tehdä himmelin. Googlasin ohjeen, hankin pillit ja aloin tekemään himmeliä. Näin äkillisen idean syntyessä täydellisten tarvikkeiden etsimiseen ei voi käyttää loputtomasti aikaa, ja niinpä minäkin tyydyin paksumpiin, kaksivärisiin pilleihin, vaikka olisin halunnut ohuet ja yksiväriset. Käyttämissäni pilleissä toinen puoli on siis läpinäkyvä, ja lanka näkyy siitä hieman inhottavasti.

Käyttämäni Yhteishyvän ohje oli aluksi hyvä, mutta viimeisen pillin lisääminen tuotti hankaluuksia. En millään keksinyt ohjeesta, että mihin lanka solmitaan ja miten. Tietysti vika saattaa olla ohjeen lukijassakin. Joka tapauksessa Googlasin lisäohjeita viimeiseen vaiheeseen, jonka jälkeen ensimmäinen kuvioni oli valmis. Ja sen jälkeen homma sujuikin kuin viettä vaan. Ensimmäiseen kuvioon käytin ohjeen mukaan ompelulankaa, mutta seuraavissa huomasin villalangan olevan huomattavasti parempi vaihtoehto, kuvioista tuli huomattavasti jämäkämmät, eivätkä kulmat löystyneet niin herkästi. Himmeli valmistui seuraavana aamuna, ja päätyi ulos roikkumaan. :)

Ihana ilmastointiteippi

Kirjahyllystäni löytyy nykyään myös Ihana ilmastointiteippi-kirja. Ilmastointiteippi on askartelumateriaalina vähintäänkin mielenkiintoinen, teippi, joka on todella monikäyttöinen, mutta silti käytin sitä ensimmäistä kertaa askartelumateriaalina. Kirjan saatuani ilmastointiteippiä ei tietenkään talosta löytynyt, ja harjoittelin pakkausteipillä. Pakkausteippi on materiaalina kuitenkin niin paljon erilaista, ettei hommasta tullut yhtään mitään. Vajosin jonkinasteiseen epätoivoon, ja palasin teipin pariin vasta parin viikon päästä hetken mielijohteesta. Ystäväni tuli kahville, ja kahvittelun lomassa askartelimme pienet ruusut. 

Koirataloudessa askartelutkin ovat täynnä koirankarvaa..

Tällä kerralla huomasin, että kangaspintainen ilmastointiteippi tottelee huomattavasti pakkausteippiä paremmin, Minun ruusuni ei lähtenyt muotoutumaan lainkaan niin hyvin kuin ystäväni, vaan omani jäi valmiinakin hieman nupulle. Ystäväni ruusu taas aukesi ehkä hieman liikaakin. Mielestäni kuitenkin melko hyvä suoritus kahdelta ensikertalaiselta.

Myöhemmin kokeilin vielä kirjan kannestakin löytyvää ruusuketta. Jossakin vaiheessa jouduin purkamaan sitä melko reilusti, sillä mielestäni sen muoto toi mieleen lähinnä kävyn. Ruusuke ei siis taaskaan levistynyt niin kuin piti. Uudelleen kokoaminen auttoi asiaan hieman, mutta valmiista ruusukkeesta huomasin, että sitä olisi pitänyt purkaa vieläkin enemmän, sillä se ei vieläkään levistynyt tasaisesti. Kokoamisvaiheessa otin teipinpalasta aina samalla tavalla kiinni, ja teippi jäi kiinni peukalooni. Loppuvaiheessa peukalonpää oli jo niin kipeä, että kokoaminen oli pakko lopettaa. 

Ilmastointiteippiaskartelu on kyllä niin hauskaa, että varmasti tilaan pian kuivollisia teippejä, ja alan teippailemaan enemmänkin. :)

Kamera-asiaa

Olen harkinnut kameran ostamista. Olen kuvannut blogikuvat jo pitkään kännykällä, ja pääasiassa olen ollut tyytyväinen siihenkin. Kännyköissä on nykyään kohtuullisen hyvät kamerat, jotka oman kokemukseni mukaan vetävät vertoja jopa pokkarille. Ainakin minun vanhahkolle pokkarilleni. Haluan myös kuvata paljon muuta, ja joskus kuvasinkin paljon. Kännykkäkameralla kuvatessa kuvausolosuhteet vaikuttavat kuitenkin kuvaustulokseen liikaakin, eikä esimerkiksi blogissani juurikaan nähdä sisällä otettuja kuvia, sillä kamera ei yksinkertaisesti ota hyviä kuvia sisällä. 

Haluan kameran olevan pieni, mutta kuvanlaatu ei saa kärsiä siitä. Eilisen illan Googlasin paljon, ja lopulta päädyin bloggaajienkin suosiossa olevaan Olympus PEN-sarjaan. Koska tulee olemaan mukana myös koirien kanssa rymytessä, se ei saa olla kovin kallis, jotta mahdollinen rikkoutuminen ei ole maailmanlopun asia. PEN-sarjan halvin kamera, Olympus PEN Mini E-PM2 on melko tarpeitani vastaava. Olen kuvannut järjestelmäkameralla, mutta objektiiveista tai asetuksista en tiedä mitään, käytän mielelläni automaattiasetuksia. Tässä siis turvaudunkin lukijoihini, sekä muihin käsityöbloggaajiin. Millä kameralla kuvaat? Mahtaakohan valitsemani kameran perusobjektiivi olla riittävä blogikuviin, sekä muuhun yleiseen kuvaamiseen? Olen erittäin kiitollinen vastauksista, ja toki yleisen mielipiteen valitsemastani kamerasta saa myös esittää.

Kamerapohdinnan lisäksi olen neulonut, sekä hieman askarellut. Kesällä koiria lenkittäessäni päähäni pälkähti idea. Asuntomme edustalle on tehty kivetys, ja halusin yhden kiven tilalle leppäkertun. En saanut aikaiseksi toteuttaa sitä, mutta loppukesällä minulla tuli töissä tilaisuus maalata leppäkerttu, kun lapsetkin maalasivat omat eläinkivensä. Sen jälkeen kerttuparka matkusti autossani pienen ikuisuuden, ja alkuviikolla vihdoin se sai ylleen lakkakerroksen. Ajatuksesta lopputulokseen olisi saanut kulumaan aikaa ehkä tunnin, mutta saamattomuuteni vuoksi aikaa meni useita kuukausia, mikä on melko koomista, kun miettii kuinka pienestä asiasta on kyse. Nyt leppäkerttu kuitenkin piristää päivääni kivetyksellä. :)

Äitienpäivän viemisiä

Äitienpäivä meni jo, mutta nyt vasta ehdin kirjoittelemaan viemisistäni. Aluksi suunnitelmissa oli viedä äidille ja molemmille mummuille sytykeruusuja. Ruusut askartelin jo aikoja sitten, mutta vasta muutamaa päivää ennen äitienpäivää dippailin ne steariiniin. Värjäsin steariinin kirkkaan pinkiksi, mutta itse ruusut eivät saaneet niin kirkasta väriä, vaan jäivät hailakan vaaleanpunaisiksi. Useammalla dippauksella väri olisi varmasti voimistunut, mutta jo muutamalla kerroksella pienimmät terälehdet alkoivat menemään piiloon, joten tyydyin tuohon väriin.

Äitienpäivää edeltävällä viikolla sain vielä idean koreista, jotka halusin tehdä sytykeruusuille mukaan. Ensin kokeilin korin tekemistä muovikasseista, mutta en saanut leikattua kasseja millään niin paljon, kuin olisi tarvinnut. Miehen siskolta sainkin kassillisen vanhoja videoita, joista hyödynsin nauhan. Sytykeruusujen seuraksi koriin laitettiin vielä askarreltu lappunen, jossa käyttöohje sytykeruusuille.

VHS-nauha oli materiaalina muuten erittäin hauskaa. Virkatessa se hieman nitisi ja natisi, joka alkoi pidemmän päälle ärsyttämään, mutta jälki on mukavaa. Tästä voisi tehdä vaikka terassille maton, luulisi kestävän kaikenlaista säätä. Nauhaa ei myöskään kauheasti kulu, yhdestä videosta taitaa saada jo pari koria.

31/31!

Ohi on! Haasteesta selvitty kunnialla, tämä on viimeinen postaus siihen liittyen. Välillä näytti melko epätoivoiselta, että onnistuisin, mutta onnistuin vaan. :) Suuri kiitos haasteen järjestäjälle.

Maaliskuun viimeisenä esittelen teille pääsiäismunia. Mies sanoi, että vielä on liian aikaista. Lisäksi kysyi minulta, että eikö se ole vähän lasten puuhaa? Minä sanoin molempiin ei. Halusin maalata kananmunia NYT, eikä pääsiäiseen ole edes montaa viikkoa. Ja kananmunia voi maalata ihan kuinka vanha vaan, varsinkin jos on hieman lapsenmielinen. 

Askartelumaaleilla maalasin ensin pohjavärin, ja sitten koristukset päälle. Jälki ei ole kovin tasaista, kun löysin vain yhden onnettoman siveltimen! Missä ne kaikki ovat?

29/31

Tänään piipahdettiin pikkusiskoni 12v synttäreillä. Lahjaksi annoin hänelle jo aiemmin esittelemäni huivin ja parit ratsastussukat. Eilen askartelin vielä kortin.

Ensin tulostin netistä löytämäni heppakuvan, mutta tulostimen musteen ollessa vähissä, se ei ollutkaan kovin hyvälaatuinen. Päädyin piirtämään kuvan uudelleen. On muuten hetki aikaa siitä, kun olen viimeksi teipannut kuvan ikkunaan ja piirtänyt sen läpi. Hyvin onnistui, ja kuvasta tuli mielestäni oikein kiva. Seuraava ongelma oli onnettomat värini, joiden jälki ei myöskään ole kovin hyvä. Kuvan liimasin vielä paksummalle kartongille ja leikkasin irti.

Seuraavaksi valikoin kivan taustapaperin ja kohoteippipaloilla (?? mitä ne ovat oikeasti:D) laitoin ponin ja nuotin kiinni. Dymolla vielä kirjoittelin onnittelulaulun ja sommittelin sen korttiin. Lopputulos on mielestäni oikein kiva, varsinkin kun korttiaskartelu ei oikein ole minun hieniäni.

24/31

Postaukset laahaavat taas pahasti jäljessä, mutta olen vakaasti päättänyt suoriutua haasteesta kunnialla! Ehtisi vain tekemään niin paljon kuin haluaisi, niin varmasti löytyisi kirjoitettavaakin. Arvonta on käynnissä, osallistumisia on tähän mennessä vasta yksi. Toivottavasti lukijat sen kuitenkin huomaavat vielä.

Minulla on melko tarkat aamurutiinit, ja lähipäivinä niihin on ilmestynyt vielä yksi lisää, nimittäin kananmunien puhaltaminen. Muutama päivä sitten puhalsin elämäni ensimmäisen kerran kananmunia, kun halusin maalata niitä. Koirat syövät melko usein kananmunia, ja nyt olenkin alkanut niiden aamupalakananmunat puhaltamaan tyhjäksi, jotta saan enemmän maalattavaa. :)

8/31

Lauantain viettoa pikkusiskon kanssa. Ensin askarreltiin purkit rairuoholle, sitten leivottiin naistenpäivän kunniaksi mustikkapiirakka ja ommeltiinkin hieman. :)

Sydämiä ja kehityskeskustelua

Reilu viikko sitten ostin askartelulehden nimeltä Ihana. Lehdessä oli suloisia pieniä virkattuja sydämiä, joihin ihastuin heti. Lehdessä oli muis muita sydänaiheita, ystävänpäivän vuoksi. Minua oikein harmitti, kun ostin lehden vasta ystävänpäivän jälkeen, enkä näinollen saanut näitä kortteja enää läheteltyä. Selattuani lehden muutamaan otteeseen, unohdin sen keittiön pöydälle suloisine sydämineen.

Eilen selailin Silmukan saalistus-blogia, ja bongasin sieltä Silmukan ytimestä-haasteen. Haasteen järjesävät siis Silmukan saalistus- ja Pipon ytimestä-blogit, kiitos siitä heille! Helmikuun aiheena oli sydän. Inspiraatio iski välittömästi, ja kävin kaivamassa Ihana-lehden esiin. Virkkailin illan pieniä ja vähän isompia sydämiä. Käyttöä en niille vielä keksinyt, mutta loppuvuoden syntymäpäiväkortteihin niitä kenties voisi hyödyntää. Lankana näissä oli pinkki Nalle ja persikan värinen Kaste. Kasteesta en kyllä vieläkään pidä, kuvissakin se on jotenkin inhottavan kovan näköinen. Ehkä sen kuitenkin saa tuhlattua tällaisiin pienempiin projekteihin. :)

Muutamana päivänä olen pohdiskellut bloggaamisen ja blogini kehitystä. Ensimmäinen vuosi meni ehkä hieman harjoitellessa, valmiita käsitöitä esitellessä ja yksinpuhelussa. 1-vuotisarvonnan aikaan blogiin alkoi kuitenkin eksyä enemmän kävijöitä ja lukijoitakin löytyi. Nyt alkaa olla aika ottaa seuraava askel blogimaailmassa ja miettiä kehitysideoita. Mahdollisesti jotain juttusarjaa, kuvapostauksia, viikon värejä, keskeneräisiä töitä, haasteita, mitä? Bloggaan paljon itseni vuoksi, mutta myös lukijoille, jonka vuoksi haluaisinkin kuulla lukijoiden ehdotuksia blogin sisältöön, mitä te haluaisitte lukea?

Aina ei voi voittaa

Virkkasinpas tuossa heijastimia oikein neljä kappaletta. Ripustusnauhoina käytin vanhoja kaulakoruja ja helmiä. Virkkaamisen jälkeen järkeilin, että pitäähän ne heijastimet nyt jotenkin saada muotoiltua ja kovetettua. No, minäpä fiksuna dippasin heijastimet ensin sokeriliemessä ja sen jälkeen virittelin ne nuppineuloilla kiinni superloniin. Tosiaan, ensin sokeriliemeen ja sitten superloniin....

Eihän minulla käynyt pienessä mielessäkään, että a) ne tarttuvat kiinni superloniin ja b) heijastimet ovat ulkokäytössä, jolloin ne myös kastuvat, jolloin kaikki vaatteet ovat aivan tahmeita.

Ehkäpä alan seuraavaksi pesemään heijastimia ja liotan ne seuraavaksi erikeeperissä paremmalla menestyksellä.

Kyltti

Mummuni sai joitakin vuosia sitten joululahjaksi puisen kyltin ovenpieleen, jossa lukee "Mummu asuu täällä". Viimeksi vieraillessani sain kyltin takaisin, ja pyynnön korjata sen. Koristeet olivat tippuneet suurimmaksi osaksi, ja ripustusnaru katkennut kyltin ollessa säiden armoilla. Niimpä tartuin toimeen eilisiltana ja korjasin kyltin. Liimasin pitsirusetin, helmiä, puisia sydämiä ja lumiukon kylttiin sekä kiinnitin narun uudelleen. Pitää vain muistaa viedä kyltti takaisin seuraavalla käynnillä. 

Muistikirja

Tänään taiteilin pikaisesti itselleni leikekirja/muistikirjasekoituksen vanhasta vihosta. Revin kannet irti ja liimasin kivaa paperia kansiksi. Paperin koristelin helmillä ja muilla pikkujutuilla, ja liimasin kanteen vuosiluvun 2013. Tarkoituksena on pitää kirjaa valmistuneista töistä, kirjoitella ylös ideoita, leikata lehdistä kivoja juttuja jne. Koko vuotta tuo tuskin tulee kestämään, on sen verran pieni vihko, mutta ostan ensi kerralla sitten isomman. :)

Kun vihon kääntää toisinpäin, löytyy muistiinpanoja meneillään olevista neuleista, kuten silmukka- ja kerrosmääriä. Näistä muistiinpanoista en yleensä itsekään ymmärrä mitään enää seuraavana päivänä.

22.12 !

Parina päivänä olen askarrellut säilytysrasioita sukkapuikoille. Minua on pidemmän aikaa ärsyttänyt, kun kaikki sukkapuikot ovat samassa kasassa ja ennen kuin mitään työtä saa puikoille, pitää mitata ja arpoa oikean kokoiset puikot. Niinpä askartelin useimmin käyttämilleni puikoille rasiat Yhteishyvän ohjeilla. Liimasin vielä ääriviivatarroilla puikkojen koot ja pieniä koristeita rasiaan ja tadaa! Taiteilin vielä virkkuukoukuille ja satunnaisille hajakokoisille puikoille rasiansa ja liimasin kirjaimet ja koristeet rasiaan. 

Tammikuun lopussa on jälleen edessä muutto minulle ja koirille, tällä kertaa rivitaloyksiöön. Asunto oli oikein kaunis, pieni suloinen saunakin löytyi. Takapihan saa luultavasti aidata kesällä, jotta koirat voivat oleskella vapaana. Ihana päästä sisustamaan taas uutta asuntoa, vaikka jatkuva muuttaminen vähän rassaakin.

19.12 !

Joulukoristeita olen taiteillut tänään taas hieman lisää, sekä melkein valmiina on koiran neule tilaustyönä. Neule on Dropsin sivuilta löytynyt, ja melko paljon sovellettu työn edetessä. Lankaa on kahteen neuleeseen varattu 300g, ja tiukaksi kyllä vetää. Toisen neuleen ajattelin aloittaa vasta jouluna, jolloin menen vanhempieni luokse. Seuraavat päivät keskityn vain yllätyssukkiini, jotka ovat olleet kesken jo vaikka kuinka kauan. Magneetteja olen myös askarrellut muutamia. Vanhat joulumagneetit päätyivät keittiöön hyllynreunaa piristämään, ja jääkaappi sai oveensa uudet punaiset ja valkoiset sydänmagneetit. Aiemmin tuunaamieni valokuvien taustaan liimasin myös magneetit vihdoin, joten nekin sain oveen vihdoin.

Perjantaina on tarkoitus mennä katsomaan uutta asuntoa, rivitaloyksiötä. Tällä hetkellä asun kerrostaloyksiössä, mutta talo on niin rauhaton, etten juurikaan viihdy täällä. Koirien kanssa rivitalo olisi myös paljon parempi vaihtoehto.

18.12 !

Eilisiltana aloin askartelemaan paperitähtiä. Hain netistä ohjeita, ja lopulta löysinkin helpon tähden ohjeen. Ensimmäisen tein koevedoksena A4-kopiopaperista, toiseen käytin A5-paperia ja tarroja. Jälkimmäisen tähden annoin äidilleni syntymäpäivälahjaksi. Vaatimaton lahja, mutta äiti tuntui olevan tyytyväinen. 

Tänään olen askarrellut lisää joulukoristeita, tällä kertaa lukematta jäänyt vanha kirja muuntui tähdiksi ja palloiksi, jotka ripustin ikkunaan. Kirjakoristeista tuli mielestäni superkauniita, olohuoneen ikkunasta löytyi täydellinen paikka koristeille. Keittiöön ajattelin tehdä samantyyliset koristeet, mutta värikkäämmät. Niihin vain pitää ostaa paperi. Haluaisin parvekkeelle muovikuusen, toivon vain, että ehdin sellaisen metsästämään ennen joulua, jotta saan senkin koristella kauniiksi.

17.12 !

Tänään en ole tehnyt oikeastaan mitään, lukuun ottamatta pientä leikkaa-liimaa-askartelua. Leikkasin Kotoliving-lehdestä kauniita kuvioita, liimasin ne kartongille ja leikkasin. Lopuksi kiinnitin kuvat sinitarralla eteisen peiliin. Askartelunauhat kiersin pyykkipoikien ympärille, jotta ne pysyvät kasassa. Yksi paperitähti pitäisi vielä askarrella.

Yhdet joululahjasukkien saajat ovat avanneet jo pakettinsa, ja ilmoittivat sukkien olevan joulun paras lahja koko perheen mielestä. Paketista löytyi siis kolmet tennarisukat ja yhdet Isoveli-sukat. Lisäksi olen ruvennut kiikuttamaan joulukortteja ja paketteja saajilleen, sillä tajusin tänään, että jouluun on enää viikko aikaa! 

14.12 !

Olen rakastunut. Askarteluun. Shoppailin Tiimarissa hieman joulukorttitarvikkeita, mutta pakko sinne on mennä uudelleen hakemaan kaikenlaista pikkusälää. Lisäksi pikkusiskoni tulee yökylään, joten hän saa auttaa minua joulukorttien teossa. Joulukorttejakaan ei tarvitse montaa tehdä, sillä en ole lähettänyt moniakaan joulukortteja, vain lähimmät sukulaiset saavat omansa. Määrän ollessa pieni, yhteen korttiin on kuitenkin helppo panostaa enemmän.

Paljon on tänään saatu tehtyä, omat joulukortit, lasilyhdyt, sekä siskon kortit, jotka vie kouluun. Nyt on kaappi täynnä ihania juttuja, joista haluaisin keksiä vielä jotain lisää. Lisäksi koristelin hiukan valokuvia. Minulla on jääkaapin ovessa kuva molemmista koirista, ja ne olivat vähän tylsät. Nyt pitäisi vielä löytää magneettilevyä jostain. Tiimarista sitä kyselin, mutta ei ollut.