Pientä pintaremonttia

Tuntuu, että olen kokoajan menossa johonkin suuntaan tekemään jotakin, enkä ehdi istahtaa edes blogia päivittämään. Pari viikkoa sitten aikaani vei keittiöremontti. En missään vaiheessa ole liiemmin pitänyt sinisestä keittiöstämme, ja nyt päätin, että on aika tehdä jotain minun viihtyvyyteni eteen. 

Tästä tilanteesta lähdettiin liikkeelle. Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla mallailin värejä, ideoin ja mietiskelin. Lopulta päädyimme vaaleaan beigeen.

Ovista poistettiin ensin listat, jotka keräsivät väleihinsä käsittämättömän määrän roskaa, pölyä ja likaa. Listojen paikkoja hiottiin, maalattiin, hiottiin ja maalattiin, useaan kertaan, ennen, kuin keksimme, millä tyylillä ja minkä verran niitä pitää hioa, jotta listasta jäänyt "porras" menee piiloon. Näihin maalailuihin ja hiomisiin meni useampi päivä, ja minulle meinasi useaan otteeseen iskeä epätoivo. Kuitenkin, kun tekniikka oli kunnossa, maalaaminen eteni nopeasti.

Tapetin saimme äidiltäni, joka kävi sen myös seinään laittamassa. Väri on juuri passeli kaapinovien kanssa!

Koska tapetti ja kaapinovet kummatkin toistivat samaa sävyä, halusin keittiöön pienen väripilkun. Mies oli aluksi kovasti ideaani vastaan, mutta lopulta sain taivuteltua hänet puolelleni, ja maalasin yhden oven oranssilla. Mielestäni se sopii tuohon kuin nenä päähän!

Suurin työ on nyt tehty, tästä eteenpäin ilmettä parannellaan vielä pienillä jutuilla, kuten keittiöpyyhkeillä, kukkaruukuilla ja sensellaisilla. Rumat maustepurkit ovat itseasiassa jo käsittelyssä, ja eteisen tapetointi suunnitelmissa. Eiköhän tästä vielä kiva koti tule!

Pientä tuunausta

Ikävä kyllä joudun jälleen kerran pahoittelemaan taukoa postauksissa. En ole ehtinyt saamaan oikein mitään valmiiksi viime aikoina. Pientä tuunailua olen ehtinyt kuitenkin harrastamaan, nimittäin vanhojen kukka-amppelien tuunausta. Amppelit olivat tylsän värisiä, toinen ruskea ja toinen valkoinen. Ulkokukkia laittaessani halusin niihin pientä piristystä, ja kaivoin askarteluväriä ja spraymaalia esiin. Hyvin nopeasti sutikoin vaaleanpunaista askarteuväriä valkoiseen amppeliin, sekä mustaa spraymaalia ruskeaan amppeliin. Molemmat ovat ulkokäyttöön soveltuvia, joten en laittanut edes lakkaa päälle. (Koska sitä ei ollut.) Pienellä vaivalla sain paljon kivamman näköiset amppelit. :)

Lupaan, että lähipäivinä tulee kunnollinen teksti. Nyt kerään itseni ja yritän saada aikaiseksi jotain järkevää.

Miljoona tupsua

Ainakin lähes. Alunperin tarkoitukseni oli esitellä tämä vasta parin päivän päästä, jotta postaukset hieman tasaantuvat, eikä joka päivälle tule jotain. En kuitenkaan malttanut pimittää tätä kauemmin, vaan halusin esitellä sen jo nyt.

Nimittäin minikeinutuolimme tupsupäällisen. Aloitin tämän jämälankaprojektina, mutta jämälankojen huvetessa, jouduin ostamaan lisää lankaa. Kahteen otteeseen. Mutta kun tästä oli tulossa niin hieno, etten oikeasti millään malttanut jättää sitä odottamaan sopivia jämälankoja. Tapojeni mukaan tämäkin työ on täyttä Novitaa. Isoveljeä, Nallea, 7 veljestä ja Helmiä, tupsukehikkokin on Novitan. Ohuimmat langat kerin ensin kaksinkertaiseksi, jotta säästyy aikaa ja vaivaa.

Välillä olin jo epätoivon partaalla, että eihän tuo valmistu koskaan. Päivä toisensa jälkeen sain vain pyöritellä tupsuja lisää ja lisää ja lisää.. Mutta eilen koitti se suuri päivä, kun huomasin, että tupsuja ei oikeasti puutu enää juurikaan! Innoissani aloin niitä tekemään, ja kuinkas ollakkaan, tupsukehikko hajosi. No, ei siinä mitään, toinen puolisko oli kahdessa osassa, mutta toimi se niinkin. Hetken päästä toinenkin puoli hajosi. Onneksi tupsuja ei ollut tehtävänä enää kuin kolme, joten sain nekin kyllä tehtyä, vaikka hieman vaativaa se olikin. 

Kun sain viimeise tupsut kiinni ja asettelin maton paikalleen, en voinut muuta kuin hymyillä. Katselin keinutuolia typerä irve kasvoilla ja tunsin suunnatonta ylpeyttä, en ole koskaan saanut mitään noin suurta projektia valmiiksi! Ja siellä se nyt on, valmiina ja kauniina.

6/31

Vielä hieman ompelua. Kuten jotkut lukijoista ehkä tietävätkin, meillä on kaksi koiraa. Moni ei varmaankaan tiedä sitä, että meidän keittiössä taas asuu kani. Kun minä ja koirani muutimme tänne, päätimme, että emme ala totuttamaan koiria ja kaneja toisiinsa sen ihmeellisemmin. Näköetäisyydellä pitää pystyä olemaan, mutta ei kosketusetäisyydellä. Tämä sen vuoksi, että kani on jo vanha, ja koirat ovat aina koiria, enkä uskalla luottaa niihin tässä tapauksessa 110%. Asia ratkaistiin siten, että kani muutti keittiöön ja väliin laitettiin portti. Työpäivien ajaksi olemme vielä peittäneet portin peitolla, sillä kanilla on tapana käydä portin takana härnäämässä koiria.

Ensin portin päälle heitettiin vain "väliaikaisesti" vanha ja ruma peitto. Väliaikaisuus on kestänyt nyt kolmisen kuukautta. Ompelusta innostuneena tietenkin kiertelin asuntoa ja katseli kaikkea vähän sillä silmällä, että mitä voisin tehdä. Silloin silmiini osui portti, kamala peitto ja inspiraatio. Minulle ei vielä ole kertynyt kankaita tai ompelutarvikkeita, mutta innostuksen iskiessä uhraan silmää räpäyttämättä kaikenlaisia tarvikkeita. Tässä tapauksessa verhot. Ja hyvin verhot sopivatkin.

"Porttipeiton" päällipuoli on verhokangasta ja lakanakangasta tilkkuina. Taustapuolestakin piti tulla kaunis ja siisti, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Taustapuolella on lähes kokonainen vanha verho, hieman saumaakin näkyy. Taustakangas ei myöskään ompelun edetessä sopinutkaan enää päälipuoleen. Myöhemmin minulle selvisi, että päällikangasta pitää hieman venyttää, jotta ne istuisivat toisiinsa.

Minua ja innostustani eivät kuitenkaan pienet vastoinkäymisetkään haitanneet, ja tulos on mielestäni oikein kaunis, keväinen ja ennenkaikkea, itse ommeltu!  (En ole vieläkään sisäistänyt tätä uutta kykyäni..)

Siisteyden edistämistä

Viime aikoina kirjoittelu on taas jäänyt vähän vähemmälle, kun en ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Niskat ovat aivan jumissa olynpialaisista, penkkiurheilusta ja neulomisesta. Nyt on kuitenkin hiihtoloma, ja jotain on valmistumassa, juuri valmistunut ja valmiina.

Yksi tärkeimmistä rutiineistani on piikkimatolla makaaminen. Makaan matolla joka ilta ennen nukkumaan menoa, se hoitaa mukavasti hartioita ja minua ainakin alkaa nukuttamaan jo muutaman minuutin jälkeen. Tästä syystä tönäisen usein maton vaan alas sängystä ja nukahdan. Usein piikkimattoni pyörii siis lattialla sängyn vieressä, eikä sille ole mitään järkevää paikkaa. Eilen minun piti sitten siivota, ja en päässyt oikein puusta pidemmälle, kun pölyinen ja yltäpäältä koirankarvoissa oleva piikkimatto alkoi harmittaa, ja aloinkin virittelemään sille parempaa säilytysratkaisua. Siivoaminen jäi, ja minä istuin sohvalle suunnittelemaan ja virkkaamaan. Hetken päästä olin saanut tuhottua pienen jämälankanöttösen, ja piikkimattokin pysyi kivasti rullalla nauhan avulla. Nauhan ompelin kiinni maton yläreunaan, ja näin koko rullan sai yöpydän alle säilytykseen. 

Miehelle perustelin tämän olevan siisteyden edistämistä. ;)

Raitasukkia ja kynttilöitä

Viimeisimmät valmistuneet sukat ovat Kotikulta-sukkalangasta, puoleen sääreen ylettyvät raitasukat. Sukat on tehty numeron 4 pyöröpuikolla, magic loop-tekniikalla molemmat sukat samaan aikaan. Edelleen jaksan olla innoissani siitä, että sukkien valmistuttua ne ovat oikeasti valmiit, eikä toista sukkaa tarvitse enää tehdä. Tästä lähin teen kaikki sukat tällä tyylillä. 

Kantapää aiheutti hieman päänvaivaa, mutta ihan siististi sain sen tehtyä. Langan katkaisin lähes joka raidan jälkeen, sillä langat olivat muutenkin solmussa, saati sitten, jos kaikki viisi kerää olisivat olleet kokoajan työssä kiinni. Langanpätkät neuloin kuitenkin työn "sisään" joten pääteltävänä ei ollut kuin viimeinen lanka. Onneksi, sillä pelkkä langanpäiden katkominen tuntui riittävän raskaalta työltä. :D

Lankaan tykästyin oikein todenteolla. Se on ihanan pehmeää, tuntuu mukavalta paljaassakin jalassa. Näistä sukista tuleekin unisukat minulle itselleni! Tuntuu, etten tee oikein koskaan mitään itselleni, mutta silloin kun jotain valmistuu ja tiedän sen jäävän omaan käyttöön, tuntuu jotenkin erikoisen hyvältä saada työ valmiiksi.

Lisäksi olin muutama viikko sitten elämäni ensimmäisillä PartyLite kutsuilla. Rahaa paloi kiitettävä määrä, mutta saatuani tuotteet tänään itselleni, ei harmittanut lainkaan, sillä tuotteet olivat juuri niin ihania kuin muistelinkin. Paketista paljastui Yllätyskynttiläpaketti, josta taas paljastui 18kpl votiiveja, yksi pilarikynttilä, yksi tolppakynttilä ja yksi kynttilä lasipurkissa. Lisäksi tilasin kuvassakin näkyvän somisteen, jossa on siis neljä Lootuksenkukka-votiivikippaa. Parafiinikynttilöitä pitäisi vain jostain metsästää, kun en raaski noita PartyLiten kynttilöitä jatkuvasti poltella..