Joululahjaesittelyssä huppupipoja

Huppupipoja.. Huppuja, pipoja, miksi näitä kutsutaan? Joka tapauksessa tein näitä kaksi joululahjoiksi. Toinen on miehen malli, ja toinen naisen. Vuorossa siis viimeiset joululahjat, vuosi 2014 on nyt siis käsitelty, ja vihdoin pääsemme vuoteen 2015!

Miehen huppukauluripipo on tehty graffitinharmaasta 7 veljeksestä. Kauluriosa on 4,5mm neliskanttisilla puikoilla tehdyt, ja huppuosa 4mm neliskanttisilla. Ohje on Novitan lehdestä ****. Muokkasin ohjetta hieman, kun minun käsitykseni mukaan kasvojen eteen tuleva läppä olisi ollut pidempi, ilmeisesti minulle tuli joku kämmi tuota tehdessä. Ohjeen mukaan se olisi kiinnitetty napeilla, mutta minä ompelin reunat kiinni pipoon. Noin lyhyttä läppää ei tarvitse liikutella kasvoille ja takaisin, joten se saa pysyä siinä kokoajan. Mallineule oli mukavaa neuloa tasona, pyörönä ei niinkään, mutta kyllä tuo onneksi kohtuullisen nopeasti valmistui. Saajakin tuntui tykkäävän tästä. :)




Naisen huppu on äidilleni, joka varta vasten sellaista minulta toivoi. Tein sen Dropsin ohjeen mukaan, Vaihdoin langan Novitan Hileeseen, ja lisäsin vielä suuren tupsun. Tupsussa on mukana heijastinlankaa, ja se on napilla kiinni, jotta kylmällä ilmalla saa takin hupun vielä tämän päälle.


Tekeminen oli kohtalaisen tylsää, hupussahan ei mitään erityisten ihmeellistä ole, muutama hassu kavennus ja aukko kasvoille.

Jostain syystä en saanut kuviin tallennettua hupun oikeaa väriä, vaan väri näytti aina liian siniseltä tai vastaavasti liian punaiselta. Värinä on kuitenkin ruskea, eikä kuvissa näkyvä outo väri. :)

Joululahjasukat

Joululahjaksi tein tänä vuonna kahdet sukat. Vain kahdet! No niissä molemmissa tietysti oli tekemistä ihan riittävästi, joten onneksi enempää ei tarvinnut tehdä. Nämä sukat ovat kirjasta Upeat kirjoneulesukat, kannessa esiintyvistä sukista oma versioni. Lyhensin vartta puolella, ja ajanpuutteen vuoksi valkoiset vinoraidatkin jäivät tekemättä. Näissä kyseisissä sukissa tein elämäni ensimmäistä kertaa intarsianeuletta, sekä opettelin sauman ompelemista. Molemmat onnistuivat yli odotusten. Olen sukkiin erittäin tyytyväinen, vaikka niiden teko vaikutti aluksi erittäin epätoivoiselta. Aikaa meni enemmän kuin odotin, ja osittain sen vuoksi kaikki loppupään joululahjat aiheuttivat ongelmia, suurin osa kuitenkin valmistui ajoissa. 

Sukkiin vaihdoin langaksi Nallen, ja epähuomiossa tein koko sukat liian pienillä puikoilla. Onneksi venyivät sopivaksi kostuttamisen jälkeen. Lankaa ostaessani näin värit sukassa hieman erinäköisinä, mutta onneksi lopputulos on hahmotushäiriöstäni huolimatta ihan kivan näköinen. Sukkien valmistuessa päällimmäiseksi tunteeksi jäi helpotus siitä, että ne ovat vihdoin valmiit.

Joululahjaesittelyssä parilapanen

Jouluna yhdestä pehmeästä paketista paljastui parilapanen Novitan ohjeen mukaan. Lapanen valmistui nopeasti ja helposti. Tekeminen oli ehkä jopa tylsää, eihän tuollaisessa ole muuta kuin joustinneule, sileä neule ja kavennukset. Päällipuolen sydämet olivat myös helppo tehdä, vaikeinta oli tehdä tarpeeksi pitkä nyöri.. :-D

Tupsut aiheuttivatkin sitten enemmän ongelmia. Halusin laittaa nyörin päihin sydäntupsut, ja tilasinkin sydäntupsukehikon. Vielä tähän päivään mennessä en ole saanut aikaiseksi sydämen näköistä tupsua. Yksi hatarasti sydäntä muistuttava syntyi varmaankin vahingossa. Koko joulukuun aina koitin silloin tällöin, että joko onnistuisi, katsoin jopa Youtubesta opetusvideon, mutta ei. Aatonaattona sitten menetin toivoni ja tein pienet, pyöreät tupsut, ja kiinnitin ne nyöriin.

Jouluaattona parilapanen aiheutti hieman hymähtelyjä, toivottavasti hyvässä mielessä. :-)

Joululahjaesittelyssä ruususukat

Joululahjaksi tekemäni ruususukat ovat ehkä suuritöisimmät koskaan tekemäni sukat. Miehen sisko pyysi joululahjaksi villasukkia, ja näytti tämän Novitan mallin. Yhdessä katsoimme sopivat värit, ja ei kun tekemään. Tein molemmat sukat pyöröpuikolla samaan aikaan, ja laiskuuttani vielä niin, että lanka tuli lankakerän sisältä ja ulkoa. Parhaassa tapauksessa kolme tällaista kerää samaan aikaan työssä kiinni.. sotkuhan siitä tulee. Solmuista kuitenkin selvittiin, ja sukatkin valmistuivat.

Tekemisen aikana tuskailin välillä, etten millään erota esiin tulevaa ruusukuviota, ja mietin, että mitä ihmettä sitten tehdään, kun sukat ovat valmiit, ja ruusuja ei vain näy. Kauempaa katsoessa kuvio on onneksi melko selkeä. Pitkästä aikaa kirjoneuletta tehdessä jälki ei ole mitään aivan tasaisinta, mutta loppujenlopuksi olen ihan tyytyväinen sukkiin. Ja niin tuntuu olevan lahjan saajakin, en ole tainnut nähdä häntä kertaakaan joulun jälkeen ilman ruususukkiaan. :)

Kiire näidenkin kanssa meinasi tulla, aattoaamuna sukat olivat vielä hieman kosteita pingotuksen jäljiltä, ja toinen sukka oli kokonaan päättelemättä. Pakettiin ne kuitenkin päätyivät kuivina ja pääteltyinä, kun kauhealla kiireellä niitä viimeistelin. :)

Sukkien pohjasta tykkään erityisesti, raita on kivan näköistä, ja pohja on varmasti lämmin ja kestävä kahdella langalla tehtynä.

Lempeä lasku...

..takaisin neuleiden pariin. Lähestyvän isänpäivän vuoksi otin puikoille kynsikkäät, tavallisen tylsät, yksiväriset kynsikkäät. Helppo, lempeä aloitus neulomistauon jälkeen. Kynsikkäät tein Novitan ohjeen mukaan, ohje taisi olla Kevät 2012-lehdessä.

Lankana käytin omista varastoista löytynyttä petroolinsinistä 7 veljestä. Tykkään hirmuisesti tuosta väristä, vaikkei sininen yleensä mitään suuria tunteita minussa herätäkkään. Malli on mukavan jämpti, kynsikkäiden kanssa pitäisi olla melko helppo tehdä töitäkin.

ps. Tutustuin muutama päivä sitten uuteen Novitan palveluun, Novita Knitsiin. Blogin sivupalkista pääset nyt näkemään minun käyttäjätilini, katselemaan työn alla olevia neuleita ja tykkäilyjäni. :)

Täällä taas!

Revitty reuna: Simply Tiffany Studios - Tears & Curls

Vihdoin paluu blogin pariin. Tauko oli tahaton, mutta lopulta tarpeellinen. Mitään ilmoitusta en blogin puolelle laittanut, sillä tämä ei tosiaan ollut mitenkään suunniteltu juttu. Jotenkin vain neulominen, ja sitä myötä myös bloggaaminen jäi. Suurin syy siihen on töihin paluuni. Pitkän sairasloman jälkeen takaisin työelämään totutteleminen on vienyt melkoisesti voimia, enkä arjen pyörittämiseltä ole jaksanut edes neuloa. Luultavasti en olisi vieläkään tarttunut puikkoihin, ellen olisi tajunnut miten lähellä joulu on, ja lahjoja pitää alkaa jo tekemään.

Aloitin kevyesti virkkaamalla muutaman korin, jotka asettelin säilykepurkin päälle. Virkkasin korin hieman korkeammaksi kuin purkki on, jotta sain sen taitettua ja liimattua terävän reunan päälle. Taitettahan piti painaa hetki, jotta se ottaa kiinni, enkä millään viitsinyt sitä siinä pitää tarpeeksi kauaa, joten otin Ikean nipistinmagneetit hyötykäyttöön. :)

Nyt blogi jatkaa entiseen malliin, ja postauksia tulee ainakin jouluun saakka toivottavasti reipasta tahtia. :)

Lämmin neule saapuvaan syyksyyn

Vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa tänne blogiinkin jotain käsitöistä. Harmillisen vähälle on viime aikoina jäänyt sekä kirjoittaminen, että tekeminen. Muutaman perustopin olen ommellut, koiralle neuloin lelun, ja siihen se sitten jääkin. Näin kuumalla ei oikein lanka kulje sormissa, eikä tee mieli edes ottaa mitään neuletta syliin lämmittämään lisää.

Tämä pusero valmistui jo ajat sitten, en vaan ole saanut aikaiseksi kuvattua sitä. Tänään taas huomasin, että blogin päivittämisestä alkaa olemaan jo vähän turhan kauan, ja päätin vihdoin kuvata tämänkin. Laadusta huomaa kyllä, että kuvat ovat nopeasti otettuja, en todellakaan tiedä, miksi ne ovat noin huonoja. 

Pusero on VMS oma koppa-kirjasta. Malli on superkiva, mutta ikäväkseni huomasin, etten saa sitä onnistumaan, vaikka mitä tekisin. Takakappale laskostuu todella hölmösti, se näyttää itseasissa melkein pyrstöltä! Rypytin sitten takakappaletta reilusti sivuilta, jolloin tilanne parani hieman, mutta paita ei vieläkään ole mielestäni onnistunut. Väreistä tykkään todella paljon, sekä Rose-langan keveydestä. Pusero jää siis ahkeraan kotikäyttöön, jossa se varmasti on todella hyvä. Mikä sen ihanampaa, kuin talven pimeydessä ja kylmyydessä vetää päälleen mukavan väljä ja lämmin, mutta kuitenkin kevyt, neule?

Hartiahuivi tilauksesta

Äitini toimii työkseen henkilökohtaisena avustajana, ja hänen avustettavansa pyysi hartiahuivia. Tilaaja hankki itse langat, minä valikoin mallin. Lankana käytin Novitan Rosea, reilut viisi kerää taisi tähän kulua. Malli on Novitan Talvi 2009-lehdestä.

Pitsineule aiheutti hieman ongelmia, lyhennetyt kerrokset ja erikorkuiset kaaviot eivät olleet mikään maailman helpoin temppu yhdistää sujuvaksi pitsineuleeksi, kun monessa kohdassa piti miettiä, että missä sitä nyt mennäänkään tuossa kuviossa, entäs tuossa tai tuossa? Ongelma ratkesi jo aiemmin kertomallani tyylillä, nimittäin neulesymbolifontilla. Tein kaaviot uudelleen niin, kuin ne kulkevat lyhennettyjen kerrosten kanssa ja tulostin ne koko kuvion mitalta, noin 300 kerrosta. Tämän jälkeen pitsineulekin alkoi sujumaan.

Loppujenlopuksi tähän ei mennyt paljon aikaa, huivi oli todella mukava neuloa. Tilaaja oli myös erittäin tyytyväinen huiviinsa. :)

Kesäkämmekkäät

Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että oikea ranteeni on leikattu kahteen kertaan. Ranne vaivaa edelleen päivittäin, ja nyt päätin kokeilla kämmekkäiden käyttöä, josko ranne olisi parempi kun siinä on lämmikettä. Haeskelin ensin Ravelrystä ja Etsystä kivaa mallia, jonka lopulta löysinkin. Kaivelin lankavarastojani ja mietiskelin mistä langasta haluaisin nuo tehdä. Muistin saaneeni miehen siskolta kasan lankoja, joissa oli kolmea samaa lankaa eri värejä. Langan paksuuskin oli sopiva. Langat ovat peräisin appiukkoni vintiltä, jossa ne ovat tainneet olla lähemmäs kaksikymmentä vuotta. Kämmekkääni ovat siis lähes antiikkilangasta tehdyt. ;)

Pari päivää tein kämmekkäitä, muokkasin mallia hieman lyhyemmäksi ja kavensin hieman enemmän kuin ohjeessa sanottiin, mutta muuten tein ohjeen mukaan. Kämmekkäistä tykkään kovasti, ja ne ovatkin olleet ahkerassa käytössä.

Ikuisuusneule

Vihdoin ja viimein sain valmiiksi ikuisuusneuleeni! Harvoin alan tekemään mitään suuria, yksitoikkoisia projekteja, mutta syksyllä aloitin tämän. Neule kulki mukanani koulussa ja töissä, jotta pystyin hiljaisina hetkinä neulomaan ilman jatkuvaa ohjeiden kyttäämistä. Joulun jälkeen kouluni kuitenki loppui, eikä töissäkään ollut aikaa neuloa kerrostakaan, ja neuleeni hautautui keskeneräisten kasaan. Nyt kuitenkin innostuin sitä jatkamaan, ja se etenikin hitaasti, mutta varmasti. Viimeinen niitti tuli, kun sain tilauksen hartiahuiville, ja tarvitsin tässä kyseisessä neuleessa olevia puikkoja. Helpolla olisi tietysti päässyt, kun olisi ruuvannut pyöröpuikkokärjet irti, ja vaihtanut uuteen kaapeliin. Päätin kuitenkin saada oman neuleeni valmiiksi ennen uutta työtä. Ja valmistuihan se!

Ohje on Kotilieden Joulukäsityöt 2013-liitteestä, Sulka-liivihuivi siis kyseessä. Lankana käytin Rose Mohairia, ja vaikken langantiheyksiä sen kummemmin laskenutkaan, valmis neule on aika lailla saman kokoinen kuin ohjeessakin. Sovitellessani liiviä huomasin, että sen saa esimerkiksi hakaneulan avulla laitettua monella eri tapaa. Ilman mitään kiinnitystä se roikkuu mielestäni vähän turhan raskaana sivuilla, joten kiinnitysmahdollisuus oli iso plussa. Pitää vaan etsiä jostakin sellainen isompi "koristehakaneula", jotta näyttää kivammalta.

Nyt kun kesästäkin vaikuttaa tulevan melko viileä, tuollainen kevyt neule vaikuttaa oikein käytännölliseltä.

(klikkaa kuva suuremmaksi!)

Koiralle kaveri

Viime kesäkuussa tein serkulleni syntymäpäivälahjaksi pienen koiran, joka mukaili heidän omaa koiraansa. Tänä vuonna hän pyysi kopiota heidän toisesta koirastaan. Niin suloiselle lapselle ei voi sanoa ei, joten ei muuta kuin etsimään ohjetta ja virkkaamaan koiraa.

Langaksi valikoitui tälläkin kerralla Novitan Softy, joka antaa "karvaisemman" vaikutelman, ja sopii pehmoeläimeen mielestäni oikein hyvin. Virkkasin numeron 5 virkkuukoukulla. Ohjetta etsin melko kauan, ennen kuin löysin sopivan Etsystä. Virkkaaminen eteni joutuisasti, joskin kolmatta jalkaa tehdessäni huomasin, että aiempiin oli tullut virhe, ja jalat olivat lyhyemmät kuin pitäisi. Päätin kuitenkin jatkaa, ja jalat jäivät hieman lyhyemmiksi. Valmiissa koirassa sitä ei kuitenkaan huomaa. Valkoiset merkit katsoin kuvista, ja arvioin tehdessä.

Silminä koiralla on turvasilmät, jotka ovat vähän turhan pienet, mutta isompiakaan en tähän hätään saanut. Virkkasin vielä kaulapannan koiralle, johon kiinnitin niittejä. 

Koira oli oikein mieluisa lahja, ja koska se on suurempi kuin aiemmin tekemäni, serkkuni toivoi vielä yhtä koiraa, joka on tämän kanssa saman kokoinen. :)

Kevään viimeiset villasukat

Mahtavatkohan nämä olla kevään viimeiset villasukat? Ihan tavallisista sukista ei olekkaan kyse, joten nämä olisivatkin hyvä päätös taas yhdelle villasukkakaudelle. Nämä sukat ovat nimittäin koiralleni. 

Varsinaisesti näitähän ei enää tähän vuodenaikaan tarvita, edes minun palelevainen koirani. Näiden sukkien tarkoitus onkin suojata meidän seiniämme. Olen opettanut koirilleni temppuja naksuttimella, ja nyt vuorossa on valojen sammuttaminen. Muutaman hypyn jälkeen huomasin, että koirat ovat hieman liian pieniä, ja ne joutuvat auttamaan tassuilla. Muutaman kerran jälkeen myös seinässä näkyi jo selkeät jäljet. Asian ratkaisi siis jämälangoista tehdyt villasukat. 

Tossut eivät ole ihan niin jämäkät kuin halusin, mutta nämä ovatkin testiversio. Talveksi teen parannellut versiot, joihin tulee myös neppari. Koirani haalareissa on näet nepparin vastakappale lahkeissa, joten tossut saa niihin kätevästi kiinni. Pohjaan pitää myös ommella jokin kangas, jotta tossut eivät heti kastu. Onneksi tässä on aikaa parannella ja varioida tossuja, ehkä talveen mennessä olen saanut valmiiksi ne täydellisen sopivat tossut.

Testisukat

Viimeksi opiskellessani kirjoneuletta, aloitin kivan, helpon näköisen kuvion. Kuvio oli 16s leveä, ja halusin opetella kirjoneuletta nimenomaan pyöröneuleena, joten tein neljälle puikolle saman kuvion ja aloin etenemään pyöröneuleena. Kuvion valmistuessa huomasin, että hei, tässähän on sukan varsi! Kaikenlaista projektia kuitenkin tuppasi menemään yksinäisen sukanvarren ohi, joten se hieman jäi. 

Jossain vaiheessa tein toisenkin varren, ja kantapäätkin. Sitten homma jäi taas. Kunnes ensimmäiset ikinä valmiiksi saamani sukat hajosivat! Ne olivat ehdottomat suosikkini, sillä ne olivat ihanan löysät, ennen käsialan muotoutumista tehdyt. Sitten lopulta innostuin tekemään näihin jalkateränkin. Neuleessa oli normaalia isommat puikot ja normaalia enemmän silmukoita, ja siltikään en saanut aikaiseksi niin löysää kuin suosikkisukissani. Eivät nämä kuitenkaan liian kireätkään ole, ihan mukavan napakat.

Petroolinsininen lanka on 7veljestä, ruskea Kotikultaa. Väritkään eivät ole ne kaikista kivoimman näköiset, ruskeat "eläinpilkut" sinisellä pohjalla? Mutta kun näistä piti tosiaan tulla vaan se harjoituskappale!

Lämmikettä tuoliin

Tälle viikolle en kirjoita Lauantai kuvina-postausta, sillä tämän lauantain aikana en ole ehtinyt tekemään mitään muuta kuin siivoamaan ja lenkkeilemään. Mitään kuvaamisen arvoista ei siis ole tapahtunut. Esittelyyn pääsevät siis tuolinpäälliset, jotka aloitin itseasiassa viime kesänä. Tein ne lähes valmiiksi asti, mutta sitten ne hautautuivat muihin töihin. 

Meillä on takapihalla puinen pöytä ja neljä tuolia. Etupihalle toimme nämä muovituolit, jotta niissäkin voi tarpeen mukaan istua. Muoviset tuolit ovat kuitenkin todella kylmät, ja muistinkin, että tällaiset UFOt ovat jossakin jemmassa. Viimeistelin nopeasti molemmat, ja sain ne paikalleen muutaman tunnin päästä aloituksesta, kovin paljoa ne eivät siis kesken olleet. 

Molemmissa on lankana Nalle, 3,5mm virkkuukoukulla virkattuna. Mittailin tuolin jalkojen paikat, ja tein niihin kohtiin ketjusilmukkanauhat, jolla päällisen sai solmittua kiinni. Reunoissa on muutama kerros kiinteitä silmukoita, ja kuten näkyy, sisusta isoäidinneliöitä. Yllättävän paljon nämäkin lämmittävät, vaikkeivat paksut olekkaan!

Miljoona tupsua

Ainakin lähes. Alunperin tarkoitukseni oli esitellä tämä vasta parin päivän päästä, jotta postaukset hieman tasaantuvat, eikä joka päivälle tule jotain. En kuitenkaan malttanut pimittää tätä kauemmin, vaan halusin esitellä sen jo nyt.

Nimittäin minikeinutuolimme tupsupäällisen. Aloitin tämän jämälankaprojektina, mutta jämälankojen huvetessa, jouduin ostamaan lisää lankaa. Kahteen otteeseen. Mutta kun tästä oli tulossa niin hieno, etten oikeasti millään malttanut jättää sitä odottamaan sopivia jämälankoja. Tapojeni mukaan tämäkin työ on täyttä Novitaa. Isoveljeä, Nallea, 7 veljestä ja Helmiä, tupsukehikkokin on Novitan. Ohuimmat langat kerin ensin kaksinkertaiseksi, jotta säästyy aikaa ja vaivaa.

Välillä olin jo epätoivon partaalla, että eihän tuo valmistu koskaan. Päivä toisensa jälkeen sain vain pyöritellä tupsuja lisää ja lisää ja lisää.. Mutta eilen koitti se suuri päivä, kun huomasin, että tupsuja ei oikeasti puutu enää juurikaan! Innoissani aloin niitä tekemään, ja kuinkas ollakkaan, tupsukehikko hajosi. No, ei siinä mitään, toinen puolisko oli kahdessa osassa, mutta toimi se niinkin. Hetken päästä toinenkin puoli hajosi. Onneksi tupsuja ei ollut tehtävänä enää kuin kolme, joten sain nekin kyllä tehtyä, vaikka hieman vaativaa se olikin. 

Kun sain viimeise tupsut kiinni ja asettelin maton paikalleen, en voinut muuta kuin hymyillä. Katselin keinutuolia typerä irve kasvoilla ja tunsin suunnatonta ylpeyttä, en ole koskaan saanut mitään noin suurta projektia valmiiksi! Ja siellä se nyt on, valmiina ja kauniina.

22/31

 Tuubihuivi valmistui perjantaina. Tämä on yksi harvoja töitä, jossa lanka ei ole Novitaa. Tässä olen käyttänyt SandnesGarnin Easy-lankaa, joka on 100% (merino?)villaa. Lanka oli oikein mukava työstää, numeron 8 puikoilla huivi eteni nopeasti ja lanka on kauniin näköistä.

Mallineuleen pongasin Suuri Käsityö-lehdestä, pitsineule rypyttyy kauniisti kaulalle, ja oli todella helppo tehdä!

11/31

Kovin vähän olen vielä uskaltautunut leikkaamaan itse kaavoista, mutta muutamia valmiiksi leikattuja ja kesken jääneitä töitä olen saanut valmiiksi. Eräs takkiprojekti minulla on kesken vielä, mutta hyvällä mallilla sekin. Kaksi trikoopuseroa taas olen saanut valmiiksi ja kovassa käytössä ovatkin. Olen kovin huono käyttämään värejä vaatteissani, musta ja harmaa ovat ne perusvarmat valinnat. Puserotkin ovat siis mustia.

Kuten me kaikki tiedämme, mustaa on vaikea kuvata, ainakin puhelimella ja ilman kuvaajaa. Paidoista on siis kovin huonot kuvat, mutta eipä niissä paljon kuvattavaa olekkaan. Molemmat ovat ihan tavallisia mustia trikoopuseroita. Toisessa puolihihat ja toisessa pitkät hihat. Hihansuissa, helmassa ja pääntiessä on kaunis jousto-ommel, sillä koin sen helpoimmaksi tässä vaiheessa ompelu-uraani. Voi olla, että tulevissakin paidoissa pysyn jousto-ompeleessa, sillä omasta mielestäni se on kiva yksityiskohta muuten tavalliseen paitaan.

7/31

Eilen en ehtinyt kirjoittaa juurikin näiden sukkien vuoksi. Tänään kuitenkin tulee kaksi postausta, jotta pysytään haasteen aikataulussa. Ompelukoneen saapumisen vuoksi neulominen on jäänyt vähän vähemmälle, ja sukillekkin tuli lopulta hieman kiire. Eilisillan tein kauhealla kiireellä jalkaterän lopun ja päättelin läjän langanpätkiä.

Nämä kyseiset sukat ovat siis avomieheni syntymäpäivälahja. Traktorit valikoituivat sukkiin maatalousharrastuksen ja koneista pitämisen vuoksi. Varren kirjoneuleen purin monta kertaa, kun se ei mielestäni näyttänyt hyvältä tai sitten se ei antanut periksi yhtään, jolloin sukka ei mene jalkaan. Lopulta kirjoneulekin onnistui ainakin jotenkuten, vaikkei se kovin tasaista olekkaan.

Lankana näissä on 7 veljestä petroolinsininen, musta ja harmaa. 3,5mm KnitPro-pyöröpuikot ja magic loop-tekniikalla siis tehdyt. Kantapäässä on tavallinen lappukantapää ja kärjessä sädekavennukset.

6/31

Vielä hieman ompelua. Kuten jotkut lukijoista ehkä tietävätkin, meillä on kaksi koiraa. Moni ei varmaankaan tiedä sitä, että meidän keittiössä taas asuu kani. Kun minä ja koirani muutimme tänne, päätimme, että emme ala totuttamaan koiria ja kaneja toisiinsa sen ihmeellisemmin. Näköetäisyydellä pitää pystyä olemaan, mutta ei kosketusetäisyydellä. Tämä sen vuoksi, että kani on jo vanha, ja koirat ovat aina koiria, enkä uskalla luottaa niihin tässä tapauksessa 110%. Asia ratkaistiin siten, että kani muutti keittiöön ja väliin laitettiin portti. Työpäivien ajaksi olemme vielä peittäneet portin peitolla, sillä kanilla on tapana käydä portin takana härnäämässä koiria.

Ensin portin päälle heitettiin vain "väliaikaisesti" vanha ja ruma peitto. Väliaikaisuus on kestänyt nyt kolmisen kuukautta. Ompelusta innostuneena tietenkin kiertelin asuntoa ja katseli kaikkea vähän sillä silmällä, että mitä voisin tehdä. Silloin silmiini osui portti, kamala peitto ja inspiraatio. Minulle ei vielä ole kertynyt kankaita tai ompelutarvikkeita, mutta innostuksen iskiessä uhraan silmää räpäyttämättä kaikenlaisia tarvikkeita. Tässä tapauksessa verhot. Ja hyvin verhot sopivatkin.

"Porttipeiton" päällipuoli on verhokangasta ja lakanakangasta tilkkuina. Taustapuolestakin piti tulla kaunis ja siisti, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Taustapuolella on lähes kokonainen vanha verho, hieman saumaakin näkyy. Taustakangas ei myöskään ompelun edetessä sopinutkaan enää päälipuoleen. Myöhemmin minulle selvisi, että päällikangasta pitää hieman venyttää, jotta ne istuisivat toisiinsa.

Minua ja innostustani eivät kuitenkaan pienet vastoinkäymisetkään haitanneet, ja tulos on mielestäni oikein kaunis, keväinen ja ennenkaikkea, itse ommeltu!  (En ole vieläkään sisäistänyt tätä uutta kykyäni..)

5/31

Tämän päivän esittelyn jälkeen alkavat minun valmiit työni loppua, ja huomisen jälkeen taidetaan olla jo melko lailla ajantasalla.

Tänään vuorossa ovat kuitenkin ensimmäiset ompelutyöni, neulatyyny ja pieni pussukka. Pussukan tein ihan ensimmäisenä työnäni, ja ongelmia siinä olikin. Minun on selkeästi jotenkin vaikea hahmottaa oikeaa ja nurjaa puolta, ja sitä, miten ne asettuvat milloinkin. Vetoketjun purin kolme kertaa ennen kuin homma onnistui, ja kulmatkin jäivät melko kamaliksi. Kääntöaukon tein vahingossa päällikankaaseen, vaikka sisäpuolellehan se olisi kuulunut. Pussin valmistuttua olin kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä tein sen ihan itse! ;)

Innostuttuani neulomisesta huomasin, että neulatyyny on kyllä hyödyllinen kapistus. Nuppineulat karkasivat aina laatikostaan ja olivat missä sattuu. Viikonloppuna siis tein itselleni suloisen omena-neulatyynyn. Tämä onnistuikin loppujen lopuksi aika hyvin, ja oli helppo tehdäkin. Tässäkin palojen yhdistäminen oli hieman haastavaa, sillä surkeilla saksillani en saanut niistä millään samankokoisia. Toimii se kuitenkin kuten kuuluukin!