Rento kesäpaita

Jokin aika sitten nettiä selaillessani löysin ohjeen aivan ihanaan ympyräpaitaan. Laitoin sivun kirjanmerkkeihin ja unohdin paidan, mutta vain hetkeksi. Sitten, eräänä toimettomana päivänä muistin ohjeen, ja meinasin nopeasti tehdä tuon paidan. Ohje itsessään on erittäin helppo, ja parhaassa tapauksessa paitaan ei pitäisi kovin pitkää aikaa saada kulumaan. Toisin kuitenkin kävi.

Leikkasin paidan ja virittelin ompelukoneeseeni ensimmäistä kertaa kaksoisnneulan. Aikomuksenani oli nopeasti koittaa jälkeä tilkulle ja sen jälkeen hurauttaa paidan reunat. Nopean testini jälkeen taistelin neulan ja ompelujäljen kanssa kaksi tuntia. Välillä lanka oli aivan solmussa, välillä vasemman puoleinen neula ei ottanut alalankaa kuin monen sentin välein, ja mitähän vielä. Epätoivoisena koitin kaikenlaisia säätöjä ja vääntöjä ja sitä ja tätä ja tuota. Lopulta keksin, että neulan pitää olla niin vasemmassa reunassa kuin sen ikinä saa, jotta molemmat neulat ottivat alalangan. Tiedä sitten mistä tuo johtui, mutta tämän oivalluksen jälkeen ompelu alkoi sujumaan. 

Paita on siis yksi kappale, johon on leikattu pääntie ja helmat pyöristetty. Sivuihin ommellaan lyhyt pätkä kainalon alle, joista tulee kädentiet. Erittäin helppo ja nopea (niiiin...) siis. Seuraava ongelma ilmeni kuvatessa. Mustan koiran omistajana tiedän, miten vaikea mustaa on kuvata. Enkä onnistunut tälläkään kertaa. tarkoituksenani oli ottaa hienoja kuvia joka suunnasta, jotta paidan malli näkyy, mutta ei tuota saanut näkymään mistään mitenkään. Yhden kelvollisen kuvan sain rankalla muokkauksella. Pahoitteluni siis tästä.

Mutta hei, koska kuvasta ei näy kunnolla, ja paita on oikeasti todella mukava päällä ja helppo tehdä, suosittelen kaikkia kokeilemaan ja tekemään ihan oman ympyräpaidan! :)

Koiran viilennysloimi // ohje

Eilen otin jo kuvat Lauantai kuvina-postaukseen, mutta ajattelin tämän olevan nyt ajankohtaisempi aihe, joten kuvat saavat jälleen jäädä. ;)

Monet koiranomistajat ovat huomanneet koirillansa olevan lähes tuskaisen kuuma, ulko-ovesta ei uskalla poistua aamukahdeksan ja iltakymmenen välillä, uiminen helpottaa vedessä ollessa, mutta heti sieltä noustessa tulee jälleen kuuma. Jotkut koiranomistajat, minä mukaanlukien, lyhentävät koiransa karvaa kesällä. Kuitenkin on koiria, joille tämä ei käy, esimerkiksi näyttelykoirat. Sekä on koiria, joilla on kuuma lyhyestä karvasta huolimatta. Nettikaupoissa myydään viilentäviä tuotteita, joista saattaa olla apua, niistä minulla ei ole kokemusta. Lauantaina yltiömäisen tuskaisen kuumuuden yllätettyä nettikaupasta ei ole edes apua.

Eilen selvittelin keinoja koiran viilentämiseen, ja törmäsin vinkkiin ihan tavallisesta froteepyyhkeestä, joka kastellaan, rutistetaan kuivemmaksi ja puetaan koiran päälle. Pyyhkeen vaikutus perustuu siihen, että auringon lämpö kohdistuu pyyhkeeseen ja käyttää energian sen kuivattamiseen, sekä koiran ihon ja turkin lämpö kuivattaa pyyhettä, jolloin koira itsessään ei lämpene, vaan jäähtyy, kun taas pyyhe kuivuu. Tämän vuoksi pyyhe ei saa olla märkä, vaan suihkussa kasteltu pyyhe rutistetaan niin kuivaksi, ettei siitä valu vettä.

Meillä olikin muutama pienempi pyyhe, jotka uhrasin tähän tarkoitukseen. Pyyhkeen leveys oli juuri sopiva molemmille koirille, joten minun ei tarvinnut muuta kuin leikata kaula-aukko, lyhentää hieman, ommella etusauma ja kiinnittää neppari. Ensimmäisestä versiosta leikkasin takaosan suoraan, mutta seuraavassa versiossa opin jo, että se kannattaa leikata hieman vinoon. Kun pyyhe kiinnitetään nepparilla vatsan alta, vinoon leikattu takaosa jää edelleen reisien päälle tavallaan suoraan. Leikkasin kaula-aukon lähes näppituntumalla, sekä ajoin saumurilla etusauman ja kaikki leikatut reunat. Sovitin pyyhettä koiralle ja merkkasin tussilla oikean paikan nepparille. Ja tästähän tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin! Toki taitavampi tekee tähän vielä vatsakappaleenkin, jolloin viilennysteho on parempi, mutta itse en siihen ryhtynyt.

Otin kappaleesta kuvan ennen ompelua, ja tein siihen muutamia merkintöjä, jos joku ei ymmärtänyt selostuksesta. Tämä on niin helppo, ja nopea (ehkä 10min?) tehdä, että kuka vain osaa, vaikkei olisi ennen ommellutkaan! Nopean testikäytön jälkeen koirakin tuntui ihan viileältä, vaikka aurinko paahtoi kuumasti. :)

Venepääntie

Enpä ole saanut aikaiseksi tästäkään puserosta kirjoittaa, vaikka se on ollut valmiina jo viikkoja. Tämä oli erään tylsän päivän idea, halusin pitkähihaisen puseron, mutten enää samaa mallia, kuin viimeksi tekemäni. Suuri käsityö-lehdestä löytyi tähänkin sitten ohje, jota muokkailin hieman enemmän tarkoituksiini sopivaksi. Muistaakseni alkuperäisessä paidassa oli puolipitkät hihat, ja helmaankin taisin lisätä hieman pituutta?

Olkakappaleen asettelua mietittiin oikein porukalla miehen siskon kanssa, ja lopulta löydettiin sillekin paikka. Toinen hihasauma jäi jotenkin ihmeelliseksi, se ei pyöristynyt niin kauniisti kuin toinen. En kuitenkaan uskaltanut saumurilla enempää ottaa, kun monen mutkan jälkeen sain olkakappaleet edes jotenkin symmetrisiksi. Helman taite jäi liian pieneksi, ja se kiertyy herkästi. Suunnitelmissa on ollut purkaa se, mutta vielä en ole viitsinyt. :)

Lopputulos on mielestäni kuitenkin ihan kiva, ja tällä mallilla taidan vielä tehdä toisenkin puseron joskus, ehkä lyhyemmillä hihoilla kesäpaidaksi.

Minulle on vieläkin suuri shokki näyttää kasvoni näissä kuvissa, kun ennen on tullut kuvattua blogiin vain jalkoja tai käsiä. Blogia kuitenkin aloin pitämään melko anonyyminä, ja sitä en ole vieläkään liittänyt henkilökohtaiseen FB-tiliini tai lähipiirilleni sen enempää mainostanut. Ja yhtäkkiä blogissa keikkuu minun naamani! Ehkä siihen tottuu. 

Verhot makuuhuoneeseen

Nämä verhot ovat roikkuneet ikkunalla jo pari viikkoa. Viikko sitten kuvasin ne, muutama päivä sitten muokkasin kuvat ja vasta tänään saan aikaiseksi kirjoittaa.

Verhokangas on Jotexilta, joku puoli-ilmainen tarjouskangas. Tarjouksesta löytyi myös samaa kangasta olevat koristetyynyt, jotka tottakai ostin. Sisätyynyjä laittaessa toisesta päällisestä hajosi vetoketju, ja jouduin palauttamaan ne. Uudet kuitenkin tulivat ajallaan, ja nyt ne ovat jo päässeet käyttöönkin. Kankaasta tykkään kovasti, kuvio on kaunis, rauhallinen ja juuri makuuhuoneeseen sopiva.

Näitä verhoja tehdessäni huomasin, että ompelutaitoni on kehittynyt jo huimasti! Viimeksi ommellessani verhoja, jo kankaan leikkaamiseen kului huimasti aikaa, saati sitten ompelemiseen, taitteisiin ja mittailuihin. Nämä verhot taas surautin ihan hetkessä, ainakin omalla mittapuullani. Kankaan leikkaaminen lankasuoraan oli huomattavasti helpompaa, ja taitteetkin sain tehtyä ihan heittämällä.

Yläreunaan ompelin myöhemmin vielä laskosnauhan, sekä noihin aiemmin tekemiini verhoihin lisäsin nauhat myös jälkikäteen. Verhot laskeutuvat nyt huomattavasti kauniimmin, vaikken olisi uskonut niistä olevan niin suurta iloa. Verhopainot pitää vielä lisätä, kaikkiin näihin. Lyijynauhaa ostin, mutta ilmeisesti se oli liian kevyttä, kun ei siitä tuntunut olevan oikein mitään iloa.

Verhojen kuvaaminen on muuten hurjan vaikeaa. En saanut yhtään kunnollista kokonaiskuvaa noista, joten päätin antaa olla. Kangasta ei siis juurikaan näy, mutta nätti se on!

Tuunattu mekko, part 2

Samaa sarjaa edellisenkin tuunatun mekon kanssa. Tämä oli toppi, jonka leikkasin poikki rintojen alta, ja tein uuden helman. Edelleen olen ihan rakastunut tällaisiin rentoihin kesämekkoihin, tosin nyt niitä alkaa olemaan jo niin paljon, että mahdanko joutua koko kesän selittelemään, että minä vain tykkään pukeutua mukavasti, enkä odota lasta. 

Helmakappaleita oli kaksi 65cm x 75cm palasta, ihan perus mustaa viskoositrikoota Ompelun Ihanuudesta. Laadultaan vaikutti oikein hyvältä, ja oli ihanan kevyt, muttei kuitenkaan ihan läpikuultava. Ensin ompelin helmakappaleiden lyhyet sivut yhteen ja hain KE- ja KT-merkit kohdilleen. Sitten rypytin reilusti ja surautin paidan ja helman saumurilla kiinni toisiinsa. Tavattoman helppo tehdä, ja vanhat paidat tulevat uudelleen hyötykäyttöön. Tykkään!

Näiden, ja useiden muiden, kuvien ottamisen jälkeen menin nettiin ja tilasin puhelimeeni minikolmijalan. Olisitte nähneet viritykseni näiden kuvien ottamiseen, että sain puhelimen pysymään pystyssä, tarkentamaan kunnolla ja mitä vielä. Kohta pitäisi onnistua paremmin. 

Käsityöläisen ammattitauti

Monelle käsitöiden tekijälle varmasti tuttu vaiva, niska- ja hartiakivut. Olen kärsinyt niistä pitkään, makaan lähes joka ilta piikkimatolla, venyttelen, syön särkylääkkeitä ja kärsin. Helpotusta olen löytänyt kuitenkin yhdestä asiasta - liikunnasta. Jumppaan kuminauhalla, puunnerran ja sauvakävelen. Internetin ihmeellisestä maailmasta löysin vinkin, että jooga ja juoksu auttavat. Ennenkin olen joogannut, mutta nyt pistin tallennukseen AVAlta päivittäin tulevan Namaste Joogan. Tykkään kyllä joogasta, mutta siinä on vaikea rentouttaa esimerkiksi niskaa, kun kokoajan pitää seurata televisiota. Ehkä se helpottuu, kun oppii liikkeitä ja tekniikkaa. 

Tänään aamulla päätin myös aloittaa (tai ainakin kokeilla) juoksuohjelman. Tässä on rauhallinen aloitus, joka sopii minulle. Minulla on yliliikkuvat nivelet, jonka vuoksi esimerkiksi polvet kipeytyvät helposti. Lyhyillä hölkkäpätkillä aloittamalla toivon, että nivelet tottuvat, eivätkä kipeytyisi. Entistä paremmin pitää venytelläkkin. 

Onko sinulla niska-hartiavaivoja? Minkä olet löytänyt avuksi?

Juoksuohjelmaan liittyen päädyin hieman ompelemaankin. Tällaisella ilmalla pipo tuntuu olevan jo hieman liikaa, mutta korvat kuitenkin palelevat. Eräästä vielä esittelemättömästä työstä jäi yli trikoon pala, josta surautin nopeasti pääpannan. Aikaa ei mennyt juurikaan, ja lopputulos on mielestäni oikeinkin kiva, testikäytössäkin toimi oikein hyvin, lämmitti korvia, muttei hiostanut. Ja oli helppo tehdäkin!

(Olen lomalla, pahoitteluni meikittömästä ja muuutenkin hieman kyseenalaisesta ulkonäöstä.)

Tyynynpäälliset

Joku saattaa muistaa aiemmin tekemäni koiranpedit, eikö? Ostaessani näitä kankaita, otin hieman ylimääräistäkin. Tästä ylimääräisestä kankaasta syntyi tyynyjä. Ja vieläkin jäi yli. 

Ompelin yhtä yksinkertaisesti kuin aiemminkin, vetoketju oikeat puolet vastakkain - ei näkyvää saumaa, reunat saumurilla - siisti reuna. Ja ta-daa, kaksi valmista tyynynpäällistä. Kuten koirien tyynyissä, näissäkin on toinen puoli kuviollista kangasta siten, että toisessa kuvio on oranssi ja toisessa sinapinkeltainen. Toinen puoli kankaasta on ruskea. Molemmat kankaat ovat Jotexilta, kuviollinen oli tarjouksessa ihan muutaman hassun euron / metri. Ihastuin siihen heti, ja edelleen tykkään yhtä paljon. 

Sisustus tuntuu heti paljon yhtenäisemmältä, kun samat värit ja kuviot toistuvat sekä koristetyynyissä, että koirien tyynyissä. Tulevassa tupsumatossa toistuu myös nämä samat värit, valkoinen, oranssi, sinapinkeltainen, ruskea ja harmaa. Pienillä asioilla kodin ilmeittä voi piristää kyllä kovasti.

(Tosin, kuten pelkäsinkin, tämä kangas on erittäin huono valinta koirien peteihin vaaleutensa vuoksi. Onneksi päälliset on helppo pestä.)

28/31

Huomenta! Kelloja siirrettiin ja taas ollaan hieman lähempänä kesää. Lähestyvän kesän kunniaksi olen tuunaillut itselleni kesämekon. Käytän vaatteissani pääasiassa mustaa, välillä ehkä joitakin tehostevärejä, mutta musta roikkuu aina mukana. Kuitenkin minulle on jostain jahkaantunut kokonaan keltainen mekko (yöööök). Mekon mallista tykkään kovasti, mutta ikinä sitä ei ole tullut käytettyä.

Suuri Käsityö-lehdestä pongasin tuunausohjeen, josta sainkin idea. Leikkasin mekosta helman irti, sekä etsin vanhan, hieman jo kulahtaneen topin sille kaveriksi. Topin katkaisin rintojen alta. Sitten vaan osat yhdistetään, ja tadaa, sinulla on uusi mekko! Toisenkin tällaisen aion tehdä vielä, paita ja kangas ovat jo valmiina.

Tässä mekossa suosikkini on tuo leveä helma, kevyt kesämekko ei tosiaan saa puristaa tai rutistaa mistään, vaan sen pitäisi tuntua siltä, kun ei olisi päällä lähes mitään! Ja tämän kokoisessa helmassa ja käytöstä poistetulla topilla se vaatimus kyllä toteutuu. :)

Ikävä kyllä minulla ei taaskaan ollut mahdollisuutta saada kunnollista kuvaa, sillä avomieheni on kuvaajana vähän.. sanotaanko kiireinen? Hän napsaisee korkeintaan kaksi kuvaa, eikä katsokkaan valoa tai tarkennusta tai mitään muutakaan oleellista. Minun puhelimellani olisi vielä helppo ottaa kuva, kun suurimman osan tarvittavista jutuista se säätää itse, pitää vain malttaa hetki, jotta se tarkentaa oikein ja ottaa kuva. Silti ne eivät tunnu onnistuvan. Enkä viitsi häntä vaatiakkaan kuvaamaan tuntia yhtä mekkoa, niin helpommalla pääsen kun otan kuvat itse. :)

21/31

Ikuisuusprojektini on vihdoin valmis! Ompelin siis itselleni takin. Eipä se kovin hieno ole, pieniä virheitä siellä sun täällä. Näin jälkeenpäin ajateltuna materiaali ja mallikaan ei ole ehkä se paras valinta minulle. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että sain sen tosiaan valmiiksi ja ihan itse! Tai no, äidin puhelintuella.

Vaikka tuskin tämän takin kanssa koskaan kotoa poistunkaan, sen tekeminen opetti minulle ompelemisesta ihan mielettömän paljon. Heti aloittaessa ongelmana olivat taskut, jotka sitkeästi purin pois varmaan kolme-neljä kertaa. Kun ne vihdoin olivat oikein, tajusin, että olin ommellut ne vuorikankaaseen (:D), ja samalla tajusin myös, että vuorikangas on leikattu väärin, kun siinä ne taskuaukot olivat. Taskut löysivät lopulta paikkansa, mutta kauniimpiakin olen nähnyt..

Seuraava ongelma ilmeni lauseessa "poimuta hihojen pyöriöt", anteeksi mitä? No, asia selvisi lopulta, mutta toteutuksesta ei sitten tullutkaan mitään. Tässä kohtaa homma tyssäsikin joksikin aikaa, kunnes uusi saumurini tuli. Saumurissa on näet differentiaalisyöttö, jonka kanssa sain jotenkin poimutettua hihat. Niistäkään ei tullut ihan niin kivat kuin kuvittelin, vaan saumurin sauma antoi periksi, niimpä valmiissa hihassa olikin muutamia isompia laskoksia, lukuisien pienten ja kauniiden sijaan.

Vetoketjun laittaminen sujui ihan hyvin, vaikka ensin neulasinkin sen väärinpäin. Siis niin, että se laitettaisiinkin kiinni ylhäältä. Onneksi en ehtinyt ompelemaan sitä, olisi ollut melko persoonallinen takki. :) Hihansuiden yhdistäminen sujui alkuun ihan hyvin, kunnes kääntäessäni huomasin, että ei se näin voi mennä, hihat olivat suista kiinni, mutta lenkkinä niin, etteivät ne millään sopineet itse takkiin. Ei muuta kuin soittoa äidille, joka opasti ujuttamaan hihat vuorin ja päällikankaan välistä, että ne saa yhteen.

Olen jo epäillyt, että minulla on jotain hahmotusongelmia, kun tuntui niin vaikealta saada kaikki oikein päin ja oikeat puolet vastakkain ja sitä ja tätä ja tuota. Ehkäpä tämä kuitenkin vielä ajan myötä helpottuu, eikä esimerkiksi ensi vuonna takkia tehdessäni se ole näin vaikeaa. :) (Kuvat eivät kyllä anna oikeutta takille, ei se oikeasti noin hirveältä näytä!)

19/31

Eilisen päivän väkertelin koirille uusia tyynyjä. Nämä olivat superyksinkertaiset, mutta mielestäni silti todella hienot! Kankaasta tykkään kovasti, ja onneksi sitä jäi yli, jotta saan sohvalle samaa sarjaa sohvatyynytkin. :)

Nämä ovat jonkin verran pienemmät kuin koirien vanhat pedit, mutta vanhat olivatkin sellaista luxusmallia, että vähempikin riittää. Kooltaan nämä ovat siis noin 70x70cm. Päällä on kuviollinen kangas, ja pohjalla ruskea. Molemmat kankaat tilasin Jotexilta. Sisällä on vielä lakanasta tehty sisätyyny, jonka täytin vanulla. Kyllä nuo näistä tuntuvat ihan tykkäävänkin, tai sitten miettivät, että ollaan nyt sitten paremman puutteessa näillä. :D Kiireessä nappasin ikävä kyllä kovin huonoja kuvia, mutta saavat nyt kelvata. Vielä joku päivä investoin kunnolliseen kameraan...

16/31

Eipä minulla näköjään onnistu päivittäin bloggaaminen mitenkään. Kovin jäljessä aikataulusta en kyllä ole, että eiköhän haaste saada kunnialla suoritettua. Sunnuntaiaamuna halusin vihdoin toteuttaa myös Silmukan ytimestä-haasteen, jonka järjestävät Silmukan saalistus- ja Pipon ytimestä-blogit. Maaliskuun aiheena oli lempieläin. Minulle siis päivänselvä juttu, koira.

Jo ennen haastetta bongasin Suuri Käsityö-lehdestä ihanan koiratyynyn, ja halusin sen tehdä. Alunperin se oli tarkoitus tehdä koirille riepotettavaksi, mutta kaavoja piirtäessä hoksasin sen olevan kauhean iso. Työn edetessä hoksasin sen olevan myös kauhean suloinen, enkä raaskisi sita koirille antaakkaan.

Saumurilla hurauttelin ensin isompia tilkkuja kiinni toisiinsa, ja näistä paloista sitten leikkasin vartalon. Osia yhdistettäessä koira-raukalle tuli korvavamma, ja toinen korva repsottikin puoliksi irti. Siis ratkoja sauhuten avasin sauman ja tikkasin korvan takaisin paikalleen. Häntäkin jäi hieman kummallisesti sojottamaan sivulle, mutta eipä tuo haittaa. Silmiä en ainakaan vielä halunnut laittaa, jotta halittava pehmeys säilyy. ;) Haukku pääsi meidän sängylle vahtimaan taloa, ja lopputulokseen olen oikeinkin tyytyväinen. :)

14/31

Vihdoin näyttösuunnitelmani on valmis ja hyväksytty. Olen jopa ehtinyt ompelukoneen ääreen. ;) Eilen uusi ompelukoneeni saapui, joten pitihän sitä jotain ommeltavaa keksiä. Verhokankaat saapuivat aiemmin tällä viikolla, ja ensimmäiseksi projektiksi otinkin olohuoneen valkoiset sivuverhot. Ongelmani on edelleen kankaan leikkaaminen suoraan, ja verhotkin taitavat olla vähän vinksallaan. Edelleen kuitenkin harjoittelen ahkerasti, ja verhoihin olenkin erittäin tyytyväinen.

Aamupäivän tosiaan kynin kieroja leikkuureunojani langansuoraan sen verran kuin uskalsin. Ylä- ja alareunoja en uskaltanut paljoa, kun pelkäsin ettei minulla ole verhoja kohta lainkaan. Taittelin, silitin ja mittailin käänteitä ja toivoin parasta, ja lopulta verhoistahan tuli ihan hyvät!

Ilmeisesti kuitenkin minulle tuli mittavirhe, tai mahdollisesti liika silittäminen kutisti kangasta vielä, sillä kuvasta näkee valkoisen verhon olevan muutaman sentin lyhyempi kuin ruskea. Mielestäni valkoinen on kuitenkin paremmalla korkeudella, joten taidan tuosta ruskeasta ottaa vielä hieman pois.

Verho on suunnilleen 140cm leveä. Meillä on olohuoneen seinä kokonaan ikkunaa, ja molemmissa reunoissa roikkuu nyt valkoinen ja ruskea leveä verho. Taidan ostaa näihin vielä lyijynauhaa alareunaan, jotta verhot laskeutuisivat kauniimmin. :)

Loin näihin ompelujuttuihini nyt uuden tunnisteen nimellä Ommellut 2014, jotta lajittelussa pysyy edes joku järki. Valmiit 2014-nimikkeen alta löytyvät siis käsityöt.