Intarsianeuleen opettelua

Juuri, kun pääsin takaisin bloggaamisen makuun, arki heitti häränpyllyä ja kiire on kova. Töissä on stressaavaa, huomenna on koiran eläinlääkäri, olohuoneremontti on kesken, sekä tajusin, että en mitenkään saa valmiiksi kaikkia joululahjoja riittävän ajoissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva ei edes onnistunut niin kuin toivoin. Lisäksi muutaman päivän ajan ulkona on ollut todellla pimeää koko ajan, ja sekös pistää väsyttämään. Nyt kuitenkin päätin keittää itselleni rentouttavaa teetä, kaveriksi suklaata, ja blogin pariin.

Eräs joululahjani vaati intarsianeuleen opettelua. Se on aina tuntunut vaikealta, enkä ole viitsinyt sitä opetella, osittain siksi, että useimmiten intarsianeule vaatii sauman ompelua, ja se ei ole ollenkaan suosikkipuuhaani. Ensimmäisen intarsiakuvion jälkeen langat olivat solmussa pahemman kerran, mutta eteenpäin päästyäni opin pitämään ne järjestyksessä. Sitten jostain mieleeni putkahti aiemmin näkemäni kuva, mahdollisesti Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä. Nimittäin kalastustarvikelaatikosta tuunatun lankarasian. Mies sai siis tyhjentää yhden rasioistaan, ja porata siihen reikiä.

Nyt, kun aina kierrän langat samaan suuntaan, ja seuraavalla kerroksella takaisin, ne pysyvät ihanasti järjestyksessä. :)

ps. Jostakin syystä en saanut tähän postaukseen lisättyä yhtäkään kuvaa hienosta laatikostani, enkä jaksanut alkaa enää tappelemaan Bloggerin kanssa, olkoon ilman kuvaa sitten.

Pientä tuunausta

Ikävä kyllä joudun jälleen kerran pahoittelemaan taukoa postauksissa. En ole ehtinyt saamaan oikein mitään valmiiksi viime aikoina. Pientä tuunailua olen ehtinyt kuitenkin harrastamaan, nimittäin vanhojen kukka-amppelien tuunausta. Amppelit olivat tylsän värisiä, toinen ruskea ja toinen valkoinen. Ulkokukkia laittaessani halusin niihin pientä piristystä, ja kaivoin askarteluväriä ja spraymaalia esiin. Hyvin nopeasti sutikoin vaaleanpunaista askarteuväriä valkoiseen amppeliin, sekä mustaa spraymaalia ruskeaan amppeliin. Molemmat ovat ulkokäyttöön soveltuvia, joten en laittanut edes lakkaa päälle. (Koska sitä ei ollut.) Pienellä vaivalla sain paljon kivamman näköiset amppelit. :)

Lupaan, että lähipäivinä tulee kunnollinen teksti. Nyt kerään itseni ja yritän saada aikaiseksi jotain järkevää.

Koiran viilennysloimi // ohje

Eilen otin jo kuvat Lauantai kuvina-postaukseen, mutta ajattelin tämän olevan nyt ajankohtaisempi aihe, joten kuvat saavat jälleen jäädä. ;)

Monet koiranomistajat ovat huomanneet koirillansa olevan lähes tuskaisen kuuma, ulko-ovesta ei uskalla poistua aamukahdeksan ja iltakymmenen välillä, uiminen helpottaa vedessä ollessa, mutta heti sieltä noustessa tulee jälleen kuuma. Jotkut koiranomistajat, minä mukaanlukien, lyhentävät koiransa karvaa kesällä. Kuitenkin on koiria, joille tämä ei käy, esimerkiksi näyttelykoirat. Sekä on koiria, joilla on kuuma lyhyestä karvasta huolimatta. Nettikaupoissa myydään viilentäviä tuotteita, joista saattaa olla apua, niistä minulla ei ole kokemusta. Lauantaina yltiömäisen tuskaisen kuumuuden yllätettyä nettikaupasta ei ole edes apua.

Eilen selvittelin keinoja koiran viilentämiseen, ja törmäsin vinkkiin ihan tavallisesta froteepyyhkeestä, joka kastellaan, rutistetaan kuivemmaksi ja puetaan koiran päälle. Pyyhkeen vaikutus perustuu siihen, että auringon lämpö kohdistuu pyyhkeeseen ja käyttää energian sen kuivattamiseen, sekä koiran ihon ja turkin lämpö kuivattaa pyyhettä, jolloin koira itsessään ei lämpene, vaan jäähtyy, kun taas pyyhe kuivuu. Tämän vuoksi pyyhe ei saa olla märkä, vaan suihkussa kasteltu pyyhe rutistetaan niin kuivaksi, ettei siitä valu vettä.

Meillä olikin muutama pienempi pyyhe, jotka uhrasin tähän tarkoitukseen. Pyyhkeen leveys oli juuri sopiva molemmille koirille, joten minun ei tarvinnut muuta kuin leikata kaula-aukko, lyhentää hieman, ommella etusauma ja kiinnittää neppari. Ensimmäisestä versiosta leikkasin takaosan suoraan, mutta seuraavassa versiossa opin jo, että se kannattaa leikata hieman vinoon. Kun pyyhe kiinnitetään nepparilla vatsan alta, vinoon leikattu takaosa jää edelleen reisien päälle tavallaan suoraan. Leikkasin kaula-aukon lähes näppituntumalla, sekä ajoin saumurilla etusauman ja kaikki leikatut reunat. Sovitin pyyhettä koiralle ja merkkasin tussilla oikean paikan nepparille. Ja tästähän tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin! Toki taitavampi tekee tähän vielä vatsakappaleenkin, jolloin viilennysteho on parempi, mutta itse en siihen ryhtynyt.

Otin kappaleesta kuvan ennen ompelua, ja tein siihen muutamia merkintöjä, jos joku ei ymmärtänyt selostuksesta. Tämä on niin helppo, ja nopea (ehkä 10min?) tehdä, että kuka vain osaa, vaikkei olisi ennen ommellutkaan! Nopean testikäytön jälkeen koirakin tuntui ihan viileältä, vaikka aurinko paahtoi kuumasti. :)

Tuunattu mekko, part 2

Samaa sarjaa edellisenkin tuunatun mekon kanssa. Tämä oli toppi, jonka leikkasin poikki rintojen alta, ja tein uuden helman. Edelleen olen ihan rakastunut tällaisiin rentoihin kesämekkoihin, tosin nyt niitä alkaa olemaan jo niin paljon, että mahdanko joutua koko kesän selittelemään, että minä vain tykkään pukeutua mukavasti, enkä odota lasta. 

Helmakappaleita oli kaksi 65cm x 75cm palasta, ihan perus mustaa viskoositrikoota Ompelun Ihanuudesta. Laadultaan vaikutti oikein hyvältä, ja oli ihanan kevyt, muttei kuitenkaan ihan läpikuultava. Ensin ompelin helmakappaleiden lyhyet sivut yhteen ja hain KE- ja KT-merkit kohdilleen. Sitten rypytin reilusti ja surautin paidan ja helman saumurilla kiinni toisiinsa. Tavattoman helppo tehdä, ja vanhat paidat tulevat uudelleen hyötykäyttöön. Tykkään!

Näiden, ja useiden muiden, kuvien ottamisen jälkeen menin nettiin ja tilasin puhelimeeni minikolmijalan. Olisitte nähneet viritykseni näiden kuvien ottamiseen, että sain puhelimen pysymään pystyssä, tarkentamaan kunnolla ja mitä vielä. Kohta pitäisi onnistua paremmin. 

28/31

Huomenta! Kelloja siirrettiin ja taas ollaan hieman lähempänä kesää. Lähestyvän kesän kunniaksi olen tuunaillut itselleni kesämekon. Käytän vaatteissani pääasiassa mustaa, välillä ehkä joitakin tehostevärejä, mutta musta roikkuu aina mukana. Kuitenkin minulle on jostain jahkaantunut kokonaan keltainen mekko (yöööök). Mekon mallista tykkään kovasti, mutta ikinä sitä ei ole tullut käytettyä.

Suuri Käsityö-lehdestä pongasin tuunausohjeen, josta sainkin idea. Leikkasin mekosta helman irti, sekä etsin vanhan, hieman jo kulahtaneen topin sille kaveriksi. Topin katkaisin rintojen alta. Sitten vaan osat yhdistetään, ja tadaa, sinulla on uusi mekko! Toisenkin tällaisen aion tehdä vielä, paita ja kangas ovat jo valmiina.

Tässä mekossa suosikkini on tuo leveä helma, kevyt kesämekko ei tosiaan saa puristaa tai rutistaa mistään, vaan sen pitäisi tuntua siltä, kun ei olisi päällä lähes mitään! Ja tämän kokoisessa helmassa ja käytöstä poistetulla topilla se vaatimus kyllä toteutuu. :)

Ikävä kyllä minulla ei taaskaan ollut mahdollisuutta saada kunnollista kuvaa, sillä avomieheni on kuvaajana vähän.. sanotaanko kiireinen? Hän napsaisee korkeintaan kaksi kuvaa, eikä katsokkaan valoa tai tarkennusta tai mitään muutakaan oleellista. Minun puhelimellani olisi vielä helppo ottaa kuva, kun suurimman osan tarvittavista jutuista se säätää itse, pitää vain malttaa hetki, jotta se tarkentaa oikein ja ottaa kuva. Silti ne eivät tunnu onnistuvan. Enkä viitsi häntä vaatiakkaan kuvaamaan tuntia yhtä mekkoa, niin helpommalla pääsen kun otan kuvat itse. :)

8/31

Lauantain viettoa pikkusiskon kanssa. Ensin askarreltiin purkit rairuoholle, sitten leivottiin naistenpäivän kunniaksi mustikkapiirakka ja ommeltiinkin hieman. :)

Kesälomailua

Jälleen kerran joudun myöntämään, etten ole saanut aikaiseksi viime aikoina juuri mitään. Puolustaudun kuitenkin sillä, että käteni leikattiin uudelleen kuukausi sitten, enkä ole juurikaan pystynyt tekemään käsitöitä. Kesän alussa tein puhelinpussin Novitan Kaste-langasta virkkaamalla. Ja tänään tuunasin tylsän valkoisen kansion huomista koulun alkua varten. Kesän aikana olen enimmäkseen virkannut, isoäidinneliöitä ja afrikankukkia. Kukista on tulossa pehmolelu, josta en kerro vielä sen tarkemmin. ;) Isoäidinneliöt valmistuvat aikanaan jämälankatuolinpäällisiksi, toivottavasti pian, sillä kesäkalusteet pitää kohta korjata poiskin. 

Sormet syyhyävät jo tekemään villasukkia, puseroita, huiveja ja muita talviasusteita, mutta toistaiseksi minun pitää malttaa mieleni ja tyytyä vähemmän kättä rasittavaan virkkaukseen.. Ehkä jo lähiaikoina saan jotain valmiiksi, ja pystyn esittelemään täällä sen jonkin.

Kisun korjausta

Aiemmin tekemäni kissa päätyi jokin aika sitten takaisin minulle, sillä raukka oli päätynyt pesukoneeseen ja kaipasi hieman korjausta. Vanha Teddystä tekemäni kaulaliina oli venynyt ja huovuttunut, ja pääkin hieman roikkui. 

Purin kaulasauman ja laitoin hieman lisää vanua päähän ja vartaloon, sekä tein uuden kaulaliinan. Lisäksi piilotin hieman pesukoneessa esiin tulleita langanpäitä. 

Kisu palautui omistajalleen entistä ehompana ja suuresti odotettuna. Lopuksi vielä kielsin tiukasti laittamasta kissaa uudelleen pesukoneeseen - tai kuivausrumpuun. :)

Huivien tuunausta

Minulle on aikojen saatossa kulkeutunut ihmeellisiä neliön mallisia huiveja, jotka ovat niin pieniä, ettei niitä ole saanut kauniisti kaulaan, eikä niille oikein mitään muutakaan käyttöä sitten ole keksitty. Huivit ovat kuitenkin kivan näköisiä, enkä ole niitä poiskaan raaskinut heittää. Lisäksi palelen herkästi, joten huivit ovat ahkerassa käytössä kesälläkin. Eilen jälleen kerran ihmettelin huiveja, ja mietin miten ne saisi kaulaan nätisti. Kolmioksi ei voi taittaa, ovat hölmön näköisiä, suoraksi ei pysty solmimaan, kun pituus loppuu kesken. Sitten sain idean, pakkasin huivit mukaani ja ajoin äitini luokse. Henkilökohtaisesti en tule lainkaan toimeen ompelukoneiden kanssa, joten olen ylpeä itsestäni. Osasin aivan itse laittaa langat ja vielä ommellakin. Ompelin huiveista siis vastakkaiset sivut yhteen, jolloin ne ovat sopivan mittaisia tuubihuiveja. Nyt minulla on useita käyttökelpoisia kesähuiveja, ja astetta kovempi itseluottamus onnistuneen ompelun jälkeen. ;) 

Kyltti

Mummuni sai joitakin vuosia sitten joululahjaksi puisen kyltin ovenpieleen, jossa lukee "Mummu asuu täällä". Viimeksi vieraillessani sain kyltin takaisin, ja pyynnön korjata sen. Koristeet olivat tippuneet suurimmaksi osaksi, ja ripustusnaru katkennut kyltin ollessa säiden armoilla. Niimpä tartuin toimeen eilisiltana ja korjasin kyltin. Liimasin pitsirusetin, helmiä, puisia sydämiä ja lumiukon kylttiin sekä kiinnitin narun uudelleen. Pitää vain muistaa viedä kyltti takaisin seuraavalla käynnillä. 

14.12 !

Olen rakastunut. Askarteluun. Shoppailin Tiimarissa hieman joulukorttitarvikkeita, mutta pakko sinne on mennä uudelleen hakemaan kaikenlaista pikkusälää. Lisäksi pikkusiskoni tulee yökylään, joten hän saa auttaa minua joulukorttien teossa. Joulukorttejakaan ei tarvitse montaa tehdä, sillä en ole lähettänyt moniakaan joulukortteja, vain lähimmät sukulaiset saavat omansa. Määrän ollessa pieni, yhteen korttiin on kuitenkin helppo panostaa enemmän.

Paljon on tänään saatu tehtyä, omat joulukortit, lasilyhdyt, sekä siskon kortit, jotka vie kouluun. Nyt on kaappi täynnä ihania juttuja, joista haluaisin keksiä vielä jotain lisää. Lisäksi koristelin hiukan valokuvia. Minulla on jääkaapin ovessa kuva molemmista koirista, ja ne olivat vähän tylsät. Nyt pitäisi vielä löytää magneettilevyä jostain. Tiimarista sitä kyselin, mutta ei ollut.