Siisteyden edistämistä

Viime aikoina kirjoittelu on taas jäänyt vähän vähemmälle, kun en ole saanut oikein mitään aikaiseksi. Niskat ovat aivan jumissa olynpialaisista, penkkiurheilusta ja neulomisesta. Nyt on kuitenkin hiihtoloma, ja jotain on valmistumassa, juuri valmistunut ja valmiina.

Yksi tärkeimmistä rutiineistani on piikkimatolla makaaminen. Makaan matolla joka ilta ennen nukkumaan menoa, se hoitaa mukavasti hartioita ja minua ainakin alkaa nukuttamaan jo muutaman minuutin jälkeen. Tästä syystä tönäisen usein maton vaan alas sängystä ja nukahdan. Usein piikkimattoni pyörii siis lattialla sängyn vieressä, eikä sille ole mitään järkevää paikkaa. Eilen minun piti sitten siivota, ja en päässyt oikein puusta pidemmälle, kun pölyinen ja yltäpäältä koirankarvoissa oleva piikkimatto alkoi harmittaa, ja aloinkin virittelemään sille parempaa säilytysratkaisua. Siivoaminen jäi, ja minä istuin sohvalle suunnittelemaan ja virkkaamaan. Hetken päästä olin saanut tuhottua pienen jämälankanöttösen, ja piikkimattokin pysyi kivasti rullalla nauhan avulla. Nauhan ompelin kiinni maton yläreunaan, ja näin koko rullan sai yöpydän alle säilytykseen. 

Miehelle perustelin tämän olevan siisteyden edistämistä. ;)

Maailman kivoin kauluri

Aiemmin sanoin suunnitelleeni ja tehneeni kaulurin myös itselleni, ja nyt olenkin saanut sen valmiiksi. Halusin julkaista ohjeen myös Ravelryssa, ja ai että miten neulojan itsetunto kohosi designer-tittelistä. Kaulurin ohjeen löytää nyt siis blogini sivupalkista sekä Ravelrysta.

Itse kauluri oli todella kiva tehdä, ja helppokin. Tykkään erityisesti tuosta palmikosta. Kauluri on kevyt, mutta kuitenkin todella lämmin. Se on sen verran pitkä, että venyttämällä ylettyy nenän päälle, mutta lyhyempänäkin laskeutuu kauniisti. Ihan ehdoton uusi suosikkini, lämmin, helppo ja nopea vetää vaan pään ylitse, ja nättikin vielä.

En ole oikein ikinä pitänyt valkoisesta, se kun sotkeentuu niin helposti. Tämä kuitenkin alusta asti sanoi haluavansa olla valkoinen, ja minusta valkoinen sopiikin siihen kuin nenä päähän, ja mikään muu väri ei noin kivalta näyttäisikään. 

Hauskaa helmikuuta!

Luvattoman kauan on taas viimeisestä päivityksestä, mutta kun tuntuu, etten saa mitään valmiiksi. Nyt kuitenkin olen neulonut lämmikettä miehelle. Idea syntyi, kun raukkaparan poolopusero oli pesussa, ja metsähommiin olisi pitänyt lähteä. Lupasin tehdä hänelle lämpimän, pehmeän ja kutiamattoman kaulurin, jolloin langaksi valikoitui musta Softy. Ensin yritin netistä metsästää ohjetta, mutta en löytänyt yhtään oikeasti kaulurimallista ohjetta saman paksuiselle langalle. Siis sellaista lasten kaulurimallia, joka tulee takin alle. Suunnittelin ja laskeskelin sitten oman ohjeen. Paljon kauluri-nimellä nykyään löytyy ohjeita, mutta minusta ne ovat enemmänkin tuubihuiveja, kun taas kauluri on nimenomaan tämänlainen.

Kauluri valmistui nopeasti, ja on todella lämmin. Kävin sen tänään ulkona kuvaamassa, ja vaikka oli todella kylmä viima, kaulassa tuntui lämpimältä! Kaulus on ihan pelkkää 2o 2n joustinneuletta, ja loppu helmineuletta, jolloin reunus ei rullaudu. Tykästyin malliin kovasti, ja aloin heti suunnittelemaan itselleni vähän naisellisempaa mallia, kun tuo miehen kauluri on vähän turhan krouvi. :) Kunhan tuo omani vaan valmistuu, julkaisen blogissa molemmista kaulureista ohjeen PDF-tiedostona, josko niistä olisi muillekin siten iloa.

Keinutuolin päällinen

Meillä on ollut olohuoneen nurkassa jo kauan vanha, valkoinen pikkukeinutuoli. Tykkään kovasti vanhoista huonekaluista, ja nopeasti keinutuoli kaveriksi kerääntyi muutakin. Jotenkin se oli silti tylsän näköinen, ja vähän liian valkoinenkin minun makuuni. Ongelma ratkesi isoäidinneliöillä.

Enpä muistanut tuota mitata, mutta neliöitä taisi olla 4x14. Päällistä kiertää vielä nirkkoreuna. Virkkasin päällisen 7 veljeksestä, 3,5mm virkkuukoukulla. Loppujenlopuksi tuossa ei mennyt kovinkaan kauaa, ja keltaiset keskustatkin sain virkattua jämälangasta. Palasien yhdistämisessä meni jokin vikaan, kun saumat eivät ole lainkaan tasaiset, vaan porrastavat jotenkin oudosti. Höyryttämällä ongelma ratkesi kuitenkin osittain. Kovin tyytyväinen olen kyllä tuohon.

Paluu jouluun

Vaikka olemmekin jo vuodessa 2014 ja joulu on takana, otetaan silti muutama askel taaksepäin ja palataan siihen ihanan rauhalliseen ja taianomaiseen jouluaattoon. Tällä kertaa on vuorossa se muutamia kertoja mainitsemani suuritöinen joululahja, josta en ole sen enempää uskaltanut kertoa.

Palataan tarinassa aina kesään saakka, kun joku linkitti Facebookin neulontaryhmään kuvan virkatusta ponista. Välittömästi kuvan nähtyäni halusin tehdä samanlaisen pikkusiskolleni. Virkkasin ponin Novitan Miamista ja Helmistä, ja kauan sitä virkkasinkin. Lokakuun lopussa poni valmistui ja pääsi pakettiin odottamaan jouluaattoa. Pikkulinnut lauloivat myöhemmin, että lahja oli ihan onnistunutkin vielä. :)