Ihana ilmastointiteippi

Kirjahyllystäni löytyy nykyään myös Ihana ilmastointiteippi-kirja. Ilmastointiteippi on askartelumateriaalina vähintäänkin mielenkiintoinen, teippi, joka on todella monikäyttöinen, mutta silti käytin sitä ensimmäistä kertaa askartelumateriaalina. Kirjan saatuani ilmastointiteippiä ei tietenkään talosta löytynyt, ja harjoittelin pakkausteipillä. Pakkausteippi on materiaalina kuitenkin niin paljon erilaista, ettei hommasta tullut yhtään mitään. Vajosin jonkinasteiseen epätoivoon, ja palasin teipin pariin vasta parin viikon päästä hetken mielijohteesta. Ystäväni tuli kahville, ja kahvittelun lomassa askartelimme pienet ruusut. 

Koirataloudessa askartelutkin ovat täynnä koirankarvaa..

Tällä kerralla huomasin, että kangaspintainen ilmastointiteippi tottelee huomattavasti pakkausteippiä paremmin, Minun ruusuni ei lähtenyt muotoutumaan lainkaan niin hyvin kuin ystäväni, vaan omani jäi valmiinakin hieman nupulle. Ystäväni ruusu taas aukesi ehkä hieman liikaakin. Mielestäni kuitenkin melko hyvä suoritus kahdelta ensikertalaiselta.

Myöhemmin kokeilin vielä kirjan kannestakin löytyvää ruusuketta. Jossakin vaiheessa jouduin purkamaan sitä melko reilusti, sillä mielestäni sen muoto toi mieleen lähinnä kävyn. Ruusuke ei siis taaskaan levistynyt niin kuin piti. Uudelleen kokoaminen auttoi asiaan hieman, mutta valmiista ruusukkeesta huomasin, että sitä olisi pitänyt purkaa vieläkin enemmän, sillä se ei vieläkään levistynyt tasaisesti. Kokoamisvaiheessa otin teipinpalasta aina samalla tavalla kiinni, ja teippi jäi kiinni peukalooni. Loppuvaiheessa peukalonpää oli jo niin kipeä, että kokoaminen oli pakko lopettaa. 

Ilmastointiteippiaskartelu on kyllä niin hauskaa, että varmasti tilaan pian kuivollisia teippejä, ja alan teippailemaan enemmänkin. :)

Kamera-asiaa

Olen harkinnut kameran ostamista. Olen kuvannut blogikuvat jo pitkään kännykällä, ja pääasiassa olen ollut tyytyväinen siihenkin. Kännyköissä on nykyään kohtuullisen hyvät kamerat, jotka oman kokemukseni mukaan vetävät vertoja jopa pokkarille. Ainakin minun vanhahkolle pokkarilleni. Haluan myös kuvata paljon muuta, ja joskus kuvasinkin paljon. Kännykkäkameralla kuvatessa kuvausolosuhteet vaikuttavat kuitenkin kuvaustulokseen liikaakin, eikä esimerkiksi blogissani juurikaan nähdä sisällä otettuja kuvia, sillä kamera ei yksinkertaisesti ota hyviä kuvia sisällä. 

Haluan kameran olevan pieni, mutta kuvanlaatu ei saa kärsiä siitä. Eilisen illan Googlasin paljon, ja lopulta päädyin bloggaajienkin suosiossa olevaan Olympus PEN-sarjaan. Koska tulee olemaan mukana myös koirien kanssa rymytessä, se ei saa olla kovin kallis, jotta mahdollinen rikkoutuminen ei ole maailmanlopun asia. PEN-sarjan halvin kamera, Olympus PEN Mini E-PM2 on melko tarpeitani vastaava. Olen kuvannut järjestelmäkameralla, mutta objektiiveista tai asetuksista en tiedä mitään, käytän mielelläni automaattiasetuksia. Tässä siis turvaudunkin lukijoihini, sekä muihin käsityöbloggaajiin. Millä kameralla kuvaat? Mahtaakohan valitsemani kameran perusobjektiivi olla riittävä blogikuviin, sekä muuhun yleiseen kuvaamiseen? Olen erittäin kiitollinen vastauksista, ja toki yleisen mielipiteen valitsemastani kamerasta saa myös esittää.

Kamerapohdinnan lisäksi olen neulonut, sekä hieman askarellut. Kesällä koiria lenkittäessäni päähäni pälkähti idea. Asuntomme edustalle on tehty kivetys, ja halusin yhden kiven tilalle leppäkertun. En saanut aikaiseksi toteuttaa sitä, mutta loppukesällä minulla tuli töissä tilaisuus maalata leppäkerttu, kun lapsetkin maalasivat omat eläinkivensä. Sen jälkeen kerttuparka matkusti autossani pienen ikuisuuden, ja alkuviikolla vihdoin se sai ylleen lakkakerroksen. Ajatuksesta lopputulokseen olisi saanut kulumaan aikaa ehkä tunnin, mutta saamattomuuteni vuoksi aikaa meni useita kuukausia, mikä on melko koomista, kun miettii kuinka pienestä asiasta on kyse. Nyt leppäkerttu kuitenkin piristää päivääni kivetyksellä. :)

Lempeä lasku...

..takaisin neuleiden pariin. Lähestyvän isänpäivän vuoksi otin puikoille kynsikkäät, tavallisen tylsät, yksiväriset kynsikkäät. Helppo, lempeä aloitus neulomistauon jälkeen. Kynsikkäät tein Novitan ohjeen mukaan, ohje taisi olla Kevät 2012-lehdessä.

Lankana käytin omista varastoista löytynyttä petroolinsinistä 7 veljestä. Tykkään hirmuisesti tuosta väristä, vaikkei sininen yleensä mitään suuria tunteita minussa herätäkkään. Malli on mukavan jämpti, kynsikkäiden kanssa pitäisi olla melko helppo tehdä töitäkin.

ps. Tutustuin muutama päivä sitten uuteen Novitan palveluun, Novita Knitsiin. Blogin sivupalkista pääset nyt näkemään minun käyttäjätilini, katselemaan työn alla olevia neuleita ja tykkäilyjäni. :)

Täällä taas!

Revitty reuna: Simply Tiffany Studios - Tears & Curls

Vihdoin paluu blogin pariin. Tauko oli tahaton, mutta lopulta tarpeellinen. Mitään ilmoitusta en blogin puolelle laittanut, sillä tämä ei tosiaan ollut mitenkään suunniteltu juttu. Jotenkin vain neulominen, ja sitä myötä myös bloggaaminen jäi. Suurin syy siihen on töihin paluuni. Pitkän sairasloman jälkeen takaisin työelämään totutteleminen on vienyt melkoisesti voimia, enkä arjen pyörittämiseltä ole jaksanut edes neuloa. Luultavasti en olisi vieläkään tarttunut puikkoihin, ellen olisi tajunnut miten lähellä joulu on, ja lahjoja pitää alkaa jo tekemään.

Aloitin kevyesti virkkaamalla muutaman korin, jotka asettelin säilykepurkin päälle. Virkkasin korin hieman korkeammaksi kuin purkki on, jotta sain sen taitettua ja liimattua terävän reunan päälle. Taitettahan piti painaa hetki, jotta se ottaa kiinni, enkä millään viitsinyt sitä siinä pitää tarpeeksi kauaa, joten otin Ikean nipistinmagneetit hyötykäyttöön. :)

Nyt blogi jatkaa entiseen malliin, ja postauksia tulee ainakin jouluun saakka toivottavasti reipasta tahtia. :)

Lämmin neule saapuvaan syyksyyn

Vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa tänne blogiinkin jotain käsitöistä. Harmillisen vähälle on viime aikoina jäänyt sekä kirjoittaminen, että tekeminen. Muutaman perustopin olen ommellut, koiralle neuloin lelun, ja siihen se sitten jääkin. Näin kuumalla ei oikein lanka kulje sormissa, eikä tee mieli edes ottaa mitään neuletta syliin lämmittämään lisää.

Tämä pusero valmistui jo ajat sitten, en vaan ole saanut aikaiseksi kuvattua sitä. Tänään taas huomasin, että blogin päivittämisestä alkaa olemaan jo vähän turhan kauan, ja päätin vihdoin kuvata tämänkin. Laadusta huomaa kyllä, että kuvat ovat nopeasti otettuja, en todellakaan tiedä, miksi ne ovat noin huonoja. 

Pusero on VMS oma koppa-kirjasta. Malli on superkiva, mutta ikäväkseni huomasin, etten saa sitä onnistumaan, vaikka mitä tekisin. Takakappale laskostuu todella hölmösti, se näyttää itseasissa melkein pyrstöltä! Rypytin sitten takakappaletta reilusti sivuilta, jolloin tilanne parani hieman, mutta paita ei vieläkään ole mielestäni onnistunut. Väreistä tykkään todella paljon, sekä Rose-langan keveydestä. Pusero jää siis ahkeraan kotikäyttöön, jossa se varmasti on todella hyvä. Mikä sen ihanampaa, kuin talven pimeydessä ja kylmyydessä vetää päälleen mukavan väljä ja lämmin, mutta kuitenkin kevyt, neule?