Lauantai kuvina / osa 4

Lauantai kuvina-juttusarja taitaa siirtyä pysyvästi sunnuntain puolelle, sillä lauantaipäivän touhutessani ja kuvatessani en millään ehdi enää illalla muokkaamaan kuvia ja laittamaan niitä tänne. 

Koirien kanssa harjoittelin naksutinjuttuja. Muutama päivä sitten ostin naksuttimet ja aloin niillä harjoittelemaan, ja se on kyllä oikein kiva kapistus!

Siistin muutaman vuoden hoitamattomana ollutta kivetystä. Harmi, etten älynnyt ottaa kunnollisia ennen-jälkeen-kuvia. Tässä näkyy vain pieni osa. 

Tässä valmis kivetys. Tämän jälkeen siirryin takapihalle töihin, enkä sieltäkään huomannut ottaa kuvia, kun innoissani touhusin. Vadelmapensaat saivat lähteä, uusia kiviä tuotiin reunustamaan istutuksia ja siistittiin ylipäätään paikkoja.

Valkovuokkojakin keräsin. Ulkona en puhelimen näytöltä huomannut, että tarkennus meni pieleen, mutta halusin silti jakaa kuvan täällä, kun valkovuokot ovat niin kauniita. :)

Venepääntie

Enpä ole saanut aikaiseksi tästäkään puserosta kirjoittaa, vaikka se on ollut valmiina jo viikkoja. Tämä oli erään tylsän päivän idea, halusin pitkähihaisen puseron, mutten enää samaa mallia, kuin viimeksi tekemäni. Suuri käsityö-lehdestä löytyi tähänkin sitten ohje, jota muokkailin hieman enemmän tarkoituksiini sopivaksi. Muistaakseni alkuperäisessä paidassa oli puolipitkät hihat, ja helmaankin taisin lisätä hieman pituutta?

Olkakappaleen asettelua mietittiin oikein porukalla miehen siskon kanssa, ja lopulta löydettiin sillekin paikka. Toinen hihasauma jäi jotenkin ihmeelliseksi, se ei pyöristynyt niin kauniisti kuin toinen. En kuitenkaan uskaltanut saumurilla enempää ottaa, kun monen mutkan jälkeen sain olkakappaleet edes jotenkin symmetrisiksi. Helman taite jäi liian pieneksi, ja se kiertyy herkästi. Suunnitelmissa on ollut purkaa se, mutta vielä en ole viitsinyt. :)

Lopputulos on mielestäni kuitenkin ihan kiva, ja tällä mallilla taidan vielä tehdä toisenkin puseron joskus, ehkä lyhyemmillä hihoilla kesäpaidaksi.

Minulle on vieläkin suuri shokki näyttää kasvoni näissä kuvissa, kun ennen on tullut kuvattua blogiin vain jalkoja tai käsiä. Blogia kuitenkin aloin pitämään melko anonyyminä, ja sitä en ole vieläkään liittänyt henkilökohtaiseen FB-tiliini tai lähipiirilleni sen enempää mainostanut. Ja yhtäkkiä blogissa keikkuu minun naamani! Ehkä siihen tottuu. 

Lauantai kuvina / osa 3

Eilen en ehtinyt kirjoittamaan, joten Lauantai kuvina-postaus tulee vasta sunnuntaina, mutta ei se taida niin tarkkaa olla. :)

Heti aamulla paneuduin muutamiin jo lähes ufoutuneisiin töihin. Tupsumaton valmistuminen innosti minua niin, että sain näistäkin muutaman valmiiksi!

Etualalla omat koirani, taustalla miehen isän koira. Se tulee vappuna hoitoon meille, joten nyt olemme pitäneet tapaamisia vähän tiiviimmin, jotta tulevat muutaman yön toimeen saman katon alla. Ja hyvin näyttää sujuvan. :)

Viimeiset kaksi lauantaita ollaan juostu milloin missäkin sukuloimassa, eikä tämä lauantai ollut poikkeus. Paikallaan istuminen vaan alkaa kyllästyttää usein, joten neule kulkee mukana laukussa.

Tunnustin mummulleni, että olen lähes tappanut häneltä saamani Enkelinsiiven. Kerroin kyllä, että olen kovasti sitä elvyttänyt, ja se on saanut jo muutamia lehtiä takaisin. Mummu kuitenkin antoi minulle mukaan uuden kukan, joka on kyllä huomattavasti kauniimpi kuin omani, jossa taitaa olla viisi lehteä. :)

Miljoona tupsua

Ainakin lähes. Alunperin tarkoitukseni oli esitellä tämä vasta parin päivän päästä, jotta postaukset hieman tasaantuvat, eikä joka päivälle tule jotain. En kuitenkaan malttanut pimittää tätä kauemmin, vaan halusin esitellä sen jo nyt.

Nimittäin minikeinutuolimme tupsupäällisen. Aloitin tämän jämälankaprojektina, mutta jämälankojen huvetessa, jouduin ostamaan lisää lankaa. Kahteen otteeseen. Mutta kun tästä oli tulossa niin hieno, etten oikeasti millään malttanut jättää sitä odottamaan sopivia jämälankoja. Tapojeni mukaan tämäkin työ on täyttä Novitaa. Isoveljeä, Nallea, 7 veljestä ja Helmiä, tupsukehikkokin on Novitan. Ohuimmat langat kerin ensin kaksinkertaiseksi, jotta säästyy aikaa ja vaivaa.

Välillä olin jo epätoivon partaalla, että eihän tuo valmistu koskaan. Päivä toisensa jälkeen sain vain pyöritellä tupsuja lisää ja lisää ja lisää.. Mutta eilen koitti se suuri päivä, kun huomasin, että tupsuja ei oikeasti puutu enää juurikaan! Innoissani aloin niitä tekemään, ja kuinkas ollakkaan, tupsukehikko hajosi. No, ei siinä mitään, toinen puolisko oli kahdessa osassa, mutta toimi se niinkin. Hetken päästä toinenkin puoli hajosi. Onneksi tupsuja ei ollut tehtävänä enää kuin kolme, joten sain nekin kyllä tehtyä, vaikka hieman vaativaa se olikin. 

Kun sain viimeise tupsut kiinni ja asettelin maton paikalleen, en voinut muuta kuin hymyillä. Katselin keinutuolia typerä irve kasvoilla ja tunsin suunnatonta ylpeyttä, en ole koskaan saanut mitään noin suurta projektia valmiiksi! Ja siellä se nyt on, valmiina ja kauniina.

Muutoksen tuulet puhaltavat

Käsityöelämää on ottanu jälleen askeleen kohti kuuluisuutta! Eikun.. Yritetään ainakin. 

Siis, tosiaan, Käsityöelämää löytyy nyt Facebookista. Some-nappi löytyy tuttuun tapaan yläreunasta, josta pääset Facebookiin. Yritän päivitellä ahkerasti kaikkia mahdollisia yhteisöjä, jossa Käsityöelämää on jo mukana. Lisäksi lisäsin blogiin Pin It-napin, ja pinnailin suosikkitöitäni viime kesään asti. Sitä vanhempia en viitsi alkaa kaivelemaan, kun näitä nyt tulee lisääkin suhteellisen kovaa tahtia. 

Minulla on kausia, jolloin käytän eri palveluja hieman ahkerammin kuin muita. Viime aikoina Instagram on viettänyt hiljaiseloa, kun en ole muistanut kuvata mitään, tai ainakin olen unohtanut jakaa kuvaamani asiat. Facebook nyt on jatkuvasti auki jossain välilehdessä, joten se ehkä saattaa olla aktiivisin? Pinterestiinkin yritän muistaa välillä eksyä. ;) 

Näitä kaikkia some-kanavia, kuvayhteisöjä ja mitä lie miettiessäni, olen huomannut, että bloggaajalla ei kyllä ole niin helppoa kuin luulisi. Minulla ei ole edes monia lukijoita, ja blogi löytyy silti useasta paikasta. Entäs jotkut kuuluisammat bloggaajat, heidän pitää olla aktiivinen blogissa, Instagramissa, Facebookissa, Twitterissä, Pinterestissä, Google Plussassa ja missä vielä? Tai harva nyt varmaankaan on ihan joka paikassa, tai ei ainakaan aktiivinen, kokopäivätyötähän sellainen olisi. Mutta pääpointtini tulee varmaan selväksi? Aloittaessani blogia, ajattelin, että kirjoittelen touhuiluistani mielenkiinnon mukaan ja se siitä. Nyt olen huomannut, että lukijoiden, kävijöiden ja kommenttien lisääntyessä, mietin, että pitäähän minun antaa jotain vastinetta sille, että ihmiset tulevat blogiini. Sitten mietin epätoivoisesti sisältöä ja jutunjuurta, josta saisi kirjoiteltua jotain järkevää. 

Ehkä bloggaajan taitoni vielä kehittyvät, eikä juttuaiheita tarvitse niin kovin miettiä, kun juttusarjoja muotoutuu? Mistä te haluatte lukea? En minä parhaalla tahdollanikaan saa montaa käsityötä viikossa valmiiksi, enkä halua myöskään muiden käsityöbloggaajien juttuaiheita kopioida törkeästi! Nyt pitää kyllä tosissaan miettiä aiheita, tälläkin hetkellä on vain ikuisuusprojekteja, joten mikään ei tunnu valmistuvan.

Ja ei, tämä pieni avautuminen ei tarkoita, ettenkö pitäisi bloggaamisesta, aloittaessani vain luulin, että se on ihan helppoa, senkun kirjoittelee. :)

Kesä on ihan kohta täällä, kukkapenkkimme näyttää jo näin ihanalta! Ihanaa kevättä myös teille lukijoille! :)